Pennut neljä viikkoa

Kolmeviikkoiskuvat jäivät nyt välistä, mutta ei voi minkään.

Pennut ovat kasvaneet hurjasti ja valloittaneet lähes koko asunnon. Tämän viikon ajan pennut ovat ulkoilleet päivittäin ja kiinteää ruokaa on maisteltu kerrasta kolmeen päivässä. Ruokalistalla on ollut raakaa nauta-sika jauhelihaa, poron jauhelihaa, kalkkunan jauhelihaa, kermaviiliä, turvotettua RC Starter kuivamuonaa, Maukas Junioria ja myös kanansiipiin on tutustuttu.

Rakkaalla koiralla on monta nimeä. Työnimien lisäksi pennut on nyt kastettu. Virallinen kasteilmoitus lähtee viikon päästä maanantaina Kennelliittoon, kunhan jokainen Valonlapsi on asianmukaisesti tunnistusmerkitty.

Tässä vaiheessa nimi kuvaa kantajaansa, toivottavasti näin on myöhemminkin.

Saanen siis esitellä Naavisemon Valo-pennut:

 

Pennut kaksi viikkoa vanhoja!

Naavisemon "Valopäät" viikon vanhoja!

Lumon ja Leevin rakkauslapset, parkkiviisikko, Naavisemon "Valopäät" tänään viikon ikäisiä!

Karhunpentu - isopoika

Riistapoika

Pikkupoika

Isotyttö

Riistatyttö

Kuvista kiitos Catalle!

Puntarista hyvää päivää ja Bio Sensor

Lumon viisikko kasvaa silmissä. Pennut ovat tänään neljä päiväisiä. Painot ovat nousseet kaikilla mukavasti. Joukon tirriäinenkin, riistatyttö pamautti eilen 300 gramman rajan rikki.  

Lumon ja Leevin parkkiviisikko vuorokauden ikäisenä

Puntarilukemia

Sanoisin, että herkkä digitaalivaaka ei ole se optimaalein punnitusväline, joten alan päivä päivältä, kyllä nää on kuitenkin "jo" neljä vuorokautta vanhoja, olemaan sitä mieltä, että punnitsemani painot ovat suuntaa-antavia.

Pennut puntarissa - painon kehitys

Bio Sensor 

Aloitin eilen pennuille, kolmen vuorokauden ikäisenä, Bio Sensor-ohjelman. Bio Sensor on alunperin kehitetty Yhdysvaltojen armeijan sotakoirien suorituskyvyn parantamiseen. Siviilien keskuudessa Bio Sensor-ohjelmaa on markkinoitu Super Dog-nimellä.

Bio Sensorin teho perustuu koiranpennun hermoston nopeaan kehitykseen 3 - 16 vuorokauden ikäisenä. Ohjelmassa pentua altistetaan hyvin lyhyitä aikoija sellaisiin asioihin, joita se ei pentulaatikossa ollessaan muuten kohtaisi. Bio Sensorin tulisi edesauttaa pennun hermoston kehitystä ja parantaa stressinsietokykyä. Lisäksi ohjelman on todettu parantavan koiran oppimiskykyä, sydämen lyöntitehoa ja vähentävän sairastumisriskiä. 

Nähtäväksi jää lunastaako Bio Sensor Naavisemon super koira lupaukset..

Parkkiviisikko neljä vuorokautta

Pikkuparkkipoika nautti maitobaarin antimista (2 vrk)

Naavisemon ensimmäinen pentue näki päivänvalon...

... Lumo synnytti perjantaina 20.7.2012 viisi somaa parkkipentua, kolme urosta ja kaksi narttua. Pitkän odotteluvaiheen jälkeen itse synnytys sujui sutjakkaasti. 

Pentuvedet tulivat 13:52, ensimmäinen urospentu syntyi 14:30, toinen uros 14:43, ensimmäinen tyttö 15:00, toinen tyttö 15:53 (tuli maailmaan takapää edellä ja sen pungertamiseen meni aikaa) ja kolmas poika 16:04. 

Lumo on oikein hyvä ja tunnollinen äitikoira ja hoitaa katrastaan hienosti.

1. Uros syntymäpaino 244g, paino tänään 270g (+26g)

2. Uros syntymäpaino 302g, paino tänään 330g (+28g)

3. Uros syntymäpaino 297g, paino tänään 332g (+35g)

1. Narttu syntymäpaino 227g, paino tänään 260g (+33g)

2. Narttu syntymäpaino 315g, paino tänään 350g (+35g)

Kaikki pennut ovat alustavasti varattuja!

Koko parkkiviisikko maialmassa ja aterioimassa

Pennut vajaa vuorokauden ikäisinä

Parkki punakirsu

Pennut vuorokauden ikäisiä

56 vuorokautta elellään...

... ja odottava emäkoira näyttää tältä.

Selkäpuoli

Massupuoli

Dentasticksin herkuttelua (huomaa etutassujen ote)

Odottavan aika on pitkä, joten...

... hieman kuvapäivityksiä. 

Odottava on kerennyt toimimaan esipesijänä uunilohiastialle (650 grammaa uunilohta kypsennettiin vain ja ainoastaan arvon rouvaskoiralle)...

Odottava on kerennyt nautiskelemaan pentuhuoneen sängystä, ei suinkaan pentulaatikosta.. Häkin käy mylläämässä, laatikkoon ei koske ja sängyn päällä käy mölisemässä ja höpöilemässä. Ilmeistä päätellen onnellinen ja hormonihuuruinen tiinetapaus.

Vasemmalla viidennen viikon alussa ja oikella seitsemännen viikon lopussa...

Karvahylje, karvamuumi vai karvavalas? Vuorokausia 52.

Pentuhautomo valmistuu...

Pentulaatikko saatiin tänään valmiiksi. Koko päivän proggis se sitten lopulta oli, mutta Lumo on lopputulokseen tyytyväinen. Pentulaatikkoon on tarkoitus tehdä vielä "laavumainen" katto kevyestä kankaasta, ehkäpä siellä on sitten mukavampi synnytellä maailmaan ensimmäiset Naavisemon pennut..

Lumo oli alkuun hieman epäileväinen pentulootan suhteen, mutta oikein sisustettuna näytti jo vähän tyytyväisemmältä lopputulokseen

46. vrk maha...

... on melkoisen valtava ehkä sittenkin, ja sitä esitellään oikeen mieluusti.

Huh hellettä!

Seitsemättä tiineysviikkoa elellään, tänään vuorokausia 45. Muodonmuutosta on tapahtunut ja viimeisen kahden ja puolen viikon aikana tapahtuu varmasti vielä vähän lisää ennen h-hetkeä.

Karvamuumi?

Lumo saavutti viikonvaihteessa maagisen madotusajankohdan, eli kolmen päivän Axilurit nautittiin asianmukaisesti. Samalla punnitsin Lumon ja painoa on tullut 1,5 kg. Ihan järkevä painonnousu mikäli noin keskimäärin paino nousee tiineyden aikana 20% tai enemmän. Eli kuudennen ja seitsemännen tiineysviikon paikkeilla painoa on tullut lisää noin 8%, siihen 20% on siis vielä reilu pari kiloa matkaa. Tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana masuasukit kasvavat syntymäpainoonsa, joten eiköhän tuo paino nouse sitä mukaan myös emällä. 

Ruoka on maittanut Lumolle paremmin kuin hyvin. Meillä asuu pieni ja soma kerjäläiskoira, jonka mielestä vähintäänkin jokaisesta emännän nauttimasta ateriasta tulisi hänenkin saada osansa... Säät ovt suosineet lomailijoita, muttei oikein tiinettä lapinkoiraa. Lenkit ajoitetaan aamun tai illan viileyteen. Tarpeeksi viileällä ilmalla Lumo jaksaa hyvin lenkkeillä.

Pennuista on tullut sopivasti kyselyitä ja alustaviavarauksiakin on jokunen. Kolmen viikon kuluttua ollaan toivottavasti viisaampia sen suhteen saatiinko niitä pikku-Lumoja ja pikku-Leevejä ja millaisella saldolla. 

Masun esittelyä, tiineysvuorokausia 43

Iltalenkkifiiliksiä

Reippaasti sujuu vielä useamman kilometrin lenkit. No vauhti ei ehkä päätä huimaa, mutta liikettä löytyy. Välillä pidettiin kuvaustauko. Selkä on levinnyt ja pyöreyttä löytyy...

 

Lumon masussa kohoaa ja kypsyy...

...pienet pentupullat. Kuudes tiineysviikko menossa. Kuvien ottohetkellä vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta 38. 

Ja kuten kuvista saattaa havaita, pientä paisumista on havaittavissa. Ruoka maistuu hyvin, kokoisekseen Lumo on vielä sangen ketterä (todisti tämän tiistaina raunioilla), hakutreeneissä alueen koko laajenee Lumon toimesta ja liikunta on vielä varsin rytmikästä, lenkkeillä jaksaa hyvin ja  sopivien hajujen tulviessa kirsuun reagoi kyllä Lumomaiseen tapaan, mutta luopuu hajuista nopeammin, kotona laiska ja seesteinen,.. Hyvänä esimerkkinä lienee rusakon näkölähtö (tosin Lumo hihnassa), josta luovuttiin hyvin nopeasti ja todettiin, että herkku emännän taskusta tulee vähemmällä vaivalla. Eihän sitä nyt kauheesti jaksas enää hötkyillä. Ystäväni mielestä Lumolla on sellainen seesteisen onnellinen ilme. Tiine mikä tiine.

Onhan se jo melkoinen kupu...

Leviäähän se jo melkoisesti...

Vatsalinja ei liene enää kovinkaan nouseva, tukeva takajalkojen haara-asento pitänee pystyssä (ja on muuten vaikea seisottaa koiraa ja ottaa siitä samalla kuvaa...)

Reilu kolmisen viikkoa vielä, niin ollaan viisaampia sen suhteen montako sieltä sitten tuli ja millaisella sukupuolijakaumalla.

Jännitys jatkuu...

... sillä Lumo on tukevasti tiine! 

Viidennen viikon sivuprofiili...

"Anteeksi, mutta siis kuvaaksä mun mahaa?!

Aamusella ajeltiin Lumon kanssa tiineysultraan Munkkivuoren Käpälämäkeen. Eläinlääkärimme Tanja säästeli Lumon masukarvat, joten ihan koko totuutta ei saatu selvyyteen. Tosin ultraääni on menetelmä tiineyden toteamisen, ei niinkään menetelmä pentumäärän selvittämiseen. Ei tarvinnut laittaa kuin ultra kiinni masuun, niin Tanja totesi Lumon olevan tiine. Ainakin neljän pienen lappalaisen alun pienet sydämet siellä hyvin sykki.

Eläinlääkäri totesi omien arvioidensa menevän yleensä alakanttiin, joten veikkaus on neljästä seitsemään, kahdeksaan pentua.. Aika näyttää monta sieltä sitten tulee. Olo on huojentunut, ensimmäinen jännitysetappi selätetty. Jännitys kuitenkin jatku seuraavat neljä ja puoli viikkoa. Heinäkuun 22. päivän tietämillä on h-hetki. Toivon maailmaan hyvän jakauman pieniä Lumoja ja Leevejä. 

Kerjuu...

"Anna jo!"

Tässä vaiheessa saanen jo esittää suurimmat kiitokset Leevin emännälle Ainolle ja Leevin toiselle omistajlle Kajaskiven kennelin Nooralle, että mahdollistitte tämän yhdistelmän alulle saattamisen. Lisäksi suuret kiitokset Piiparipojan Hennille ja Villi-Joikhun Anskulle tuesta ja neuvoista. Yhteinen kiitos teille kokeneemmille konkareille kärsivällisyydestä. Neuvoja ja tukea tulen varmasti vielä tarvitsemaan.

Eilen Mellu nappasi muutaman kuvan odottavasta äidistä. Eilen oli ensimmäisestä astutuksesta 29 vrk, toisesta 27 vrk. Jäljellä tänään 33 vrk.(Ehkä ne kuvat olis pitäny ottaa selästä ja ylhäältä päin...)

  

Jännitys tiivistyy...

... ja huomenna se ehkä helpottaa, ts. muuttaa vain muotoaan eli jännittää vieläkin enemmän tai sitten jännittävä odotus muuttuu pettymykseksi. Mutta sellaista elämä on.

Odottavan aika on pitkä - Lumo kysyy, mitä me odotetaan...

Lumo söi tosiaan viikko sitten sunnuntaihin asti, ja vielä silloin sunnuntaina, ahnaasti, ja siihen se ahneus sitten loppuikin.. Viime viikko meni enemmän tai vähemmän kuppiin syleskellessä. Lenkillä söi heinää. Yritin miettiä ja kokeilin, että mikä neidille maistuisi. Murren lihaluu mix nyt ei ainakaan, keitetty broilerin jauheliha maistui, Hau Hau kalkkunariisi makkara maistui, kasvispuuro ei maistunut, broilerin rangat maistui, broilerin koivet maistui vaihtelevasti.. Lenkillä maistui namit, myös nappulat.. Loppuviikosta ruokahalu parani jonkun verran, tänään taas raaka poronliha kasvispuuro ja ab-jogurttilisuikkeineen koki hyljeksyntään. Desin verran imuroi nappuloita eteisen matolta. Keitetyn naudan paistin lihaliemi maittoi. On se vaikeaa.

Sadepäivän köllöttelyä parveekken sohvalla

Viime tiistaina mittasin huvikseni Lumon vyötärön, 50 cm. Tänään mittasin uudelleen, 52,5 cm. Oikein harmittaa, etten mitannut vyötäröä heti astutuksen jälkeen.. Noh, huomenna luottoeläinlääkärimme Tanja Eläinlääkäriaseman Käpälämäessä saa suuren kunnian ajella Lumon  masukarvat ja ultrata.. Ensi yö voi mennä pyöriessä, niin meni vähän viime yökin.

Neliviikkois massu - viidettä viedään

On ne nisät vähän turvoksissa... Ja punoittavat..

Sunnuntai chillailija nautiskelee

Vaikuttaisi siltä, että...

... pullat saattaisi tosiaan olla kohoamassa.

Tänään tuli kolme viikkoa täyteen ensimmäisestä astutuksesta ja huomenna vierähtää neljäs viikko käyntiin. Ultraan on aikaa reilu viikko. Kotona laiskotuttaa, rapsuttaa pitää, ruoka maistuu ehkä liiankin hyvin, lenkkeillä jaksetaan (tosin siellä ei liiemmin hötkyillä), treeneissä mennään normaaliin tahtiin (tosin emäntä on suunnitellut vähän kevyempiä treenejä)..

Treenikaverit ovat kommentoineet Lumon paisuneen viikon sisällä, vyötärö on kadonnut, alamasu on pinkeä, nisät turvonneet.. Naapurin setäkin rapsutteli tänään Lumoa ja pohti ääneen "onpas tää tuhdissa kunnossa, kuinka sä olet tän tälleen lihottanut?" Ehhh... Onneksi pystyin kuittaamaan tän mun "ruokintavirheen" astutuksella. Ihmettelen siis tovin, mikäli uunissa ei tosiaan ole pullat kohoamassa!

Kolmeviikkoismassu

Piukeapulla jaksaa pienestä masustaan huolimatta lenkkeillä, treenata, kiipeillä penkeille/ kiville jne.

Frida-snautserin kera tänään iltalenkillä lammenrannalla auringonlaskussa

Ahneemmaksi on ainakin käynyt...

Ensimmäisestä astutuksesta on huomenna kulunut kaksi viikkoa. Tiistaina toisesta astutuksesta tulee kuluneeksi samaiset kaksi viikkoa. Ultraan on aikaa kaksi viikkoa. Ja Lumo on käynyt ahneemmaksi kahdessa viikossa. 

Jännityksessä eletään vielä siis toiset kaksi viikkoa. Ultran jälkeen niellään joko pettymyksen kyyneleet tai aletaan siivoamaan vierashuonetta ja rakentelemaan pentulaatikkoa. Palaan asiaan.

Parkkiromanssi sai alkunsa...

Parkkipariskunta Lumo ja Leevi tapasivat tositarkoituksella viime sunnuntaina 20.5 ja tämä viikon tiistaina 22.5 Kajaskiven Nooran pihamaalla.  Molemmilla kerroilla lempi leiskui siihen malliin, että toiveet tiinehtymisestä ovat varsin realistisia.

Romanssia toki lämmiteltiin pitkin viikkoa niin Haltialan pelloilla kuin Espoon puolellella idyllisissä maisemissa. Leevi oli torstaista lauantaihin luonani hoidossa, joten sain vielä viime hetkellä hienon mahdollisuuden tutustua tuohon ihastuttavaan "äijään" ihan meidän omassa arjessa. Leevi on sangen mutkaton tyyppi. Juoksuisen nartun kanssa samassa taloudessa oleminen ei saanut Lebaa edes piippaamaan. Ruoka maittoi, lenkeillä oli vapaana, yöt nukuttiin ja muutoin otti rennosti tai osallistui mm. ruoan laittoon.

Lumolle on varattu tiineysultra 19.6. Tämän jälkeen ollaan odotuksen suhteen taas vähän viisaampia. Siihen asti elellään ja treenataan ihan normisti.

Lumosta ja Leevistä löytyy faktoja "Pentusuunnitelmia" sivuilta.

Kuva: Aino Karilas