28.6.2012

Lumon masussa kohoaa ja kypsyy...

...pienet pentupullat. Kuudes tiineysviikko menossa. Kuvien ottohetkellä vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta 38. 

Ja kuten kuvista saattaa havaita, pientä paisumista on havaittavissa. Ruoka maistuu hyvin, kokoisekseen Lumo on vielä sangen ketterä (todisti tämän tiistaina raunioilla), hakutreeneissä alueen koko laajenee Lumon toimesta ja liikunta on vielä varsin rytmikästä, lenkkeillä jaksaa hyvin ja  sopivien hajujen tulviessa kirsuun reagoi kyllä Lumomaiseen tapaan, mutta luopuu hajuista nopeammin, kotona laiska ja seesteinen,.. Hyvänä esimerkkinä lienee rusakon näkölähtö (tosin Lumo hihnassa), josta luovuttiin hyvin nopeasti ja todettiin, että herkku emännän taskusta tulee vähemmällä vaivalla. Eihän sitä nyt kauheesti jaksas enää hötkyillä. Ystäväni mielestä Lumolla on sellainen seesteisen onnellinen ilme. Tiine mikä tiine.

Onhan se jo melkoinen kupu...
Leviäähän se jo melkoisesti...

Vatsalinja ei liene enää kovinkaan nouseva, tukeva takajalkojen haara-asento pitänee pystyssä (ja on muuten vaikea seisottaa koiraa ja ottaa siitä samalla kuvaa...)

Reilu kolmisen viikkoa vielä, niin ollaan viisaampia sen suhteen montako sieltä sitten tuli ja millaisella sukupuolijakaumalla.