Riehan ja Lahkun pennut syntyivät 18.9.2023

Riehan ja Lahkun pennut syntyivät 18.9.2023. Röntgen piti paikkaansa, ja pentuja syntyi kahdeksan. Harmillisesti viimeinen pentu syntyi menehtyneenä. Jakauma on melko tasainen neljä narttua ja kolme urosta.

Riehalla meni vedet aamulla yhdeksän maissa. Käytiin pienesti kävelyllä, mutta Rieha piti kovaa kiirettä kotiin. Parin tunnin kuluttua, yhtäkään kunnon supistusta kuulumatta, soittelin muutamille eläinklinkoille, ja lopulta ihana Piia Pekkola järkkäsi meidät Paras Kaveri-klinikalle kollegansa Katja Hakkaraisen vastaanotolle. Eläinlääkäri tarkasti ultralla pentujen sykkeet ja tutki emän. Ensimmäinen riistaparkki narttupentu 286g syntyi klinikalla. Siitä autoon ja takaisin kotiin. Seuraava riistanvärinen narttupentu 284g antoi odotuttaa melkein puolisoistatuntia itseään, jonka jälkeen kolmas, riistanvärinen narttu 309g, syntyi alle kymmenessä minuutissa. Alle puolen tunnin kuluttua syntyi parkki narttu 209g. Taas meni puolitoista tuntia kunnes viides riistanvärinen uros 300g ja kuudes parkkiuros 310g syntyivät putkeen. Seitsemäs pentu syntyi noin puolen tunnin kuluttua, parkkiuros 350g. Kahdekas pentu, parkkiuros, syntyi kahden ja puolen tunnin kuluttua ikävä kyllä menehtyneenä. Silmämääräisesti isokokoinen, täysin kehittynyt pentu tämäkin. Kaikkiaan vesien menosta viimeisen pennun syntymään meni 10 tuntia. Saatoin siinä vähillä unilla ja syömisillä hörppiä kahvia ja syödä voileipää samalla kun kuivasin pentua pyhkeellä.

Riehan edeltäjät, emänsä Hurma synnytti kuusikkonsa huomattavasti nopeammin, samoin Lumo aikanaan viisikkonsa. Riehan pennut olivat kaikkiaa isompia, tasaisemman kokoisia, lähes kaikki taisivat syntyi kalvojen kanssa ja hyvänkokoiset istukat seurasivat mukana. 

Pennut on kasvaneet ja kehittyneet hyvin. Kasvu on ollut tasaista ja kuitenkin ihon kohtuulliseen pentuekokoon nähden nämä kaverit eivät ole mitään rimpuloita. Riehallen nousi synnytyksen jälkeisenä keskivikkona kuume, ja tehtiin torstaiyötä vasten päivystysreissu Aistiin. Tulehdusarvot oli koholla, samoin akuutista tulehduksesta kielivät valkosolut. Matkaan saatiin viikon antibioottikuuri. Lauantaina kuumeilutti taas ja uusintareissu klinikalle. Tulehdusarvoissa oli pienoinen nousu edellisestä eikä ultran perusteella synnytyksen jälkeistä metriittiä voitu täysin pois sulkea. Riehan kuitenkin hyvän yleisvoinnin vuoksi päädyin leikkuirin sijaan jatkamaan antibioottia, jota ei siis pentujen ja imetyksen vuoksi voitu vaihtaa toiseen, ja palaamaan maanantaina CRP-kontrollikäynnille. Maantaina onneksi CRP oli laskenut lauantain 95 -> 49, joten kuuri jatkui ja sitä pidennettiin vielä muutamalla päivällä. Toivottavasti ei tuu enää takapakkeja tämän suhteen.

Käsittelen pentuja pienestä asti. Niiden seuraaminen sekä kasvun myötä  pentujen kanssa seurustelu on aina yhtä mielenkiintoista. Lapset tykkäävät myös seurustella ja viettää aika pentujen kanssa, erityisesti ekaluokkalainen on kunnostautunut pentujen käsittelijänä. Etätyöpäivänä on ihanaa mennä kahvikupin kanssa istumaan pentuaitaukseen silittelemään pentuja ja antaa niiden tutkia, tutustua ja kiipeillä syliin. Pennut maisteli maanantaina ekat satsit Canexia ja varmaan ensi viikon alussa tutustutaan hiljalleen kiinteiisin. Eipä sillä, mamakoira kyllä tykkää syödä ja sitä myöten maitoa varmasti riittää. Jossain kohtaa naskalit vielä ehkä hieman iloa imetyspuuhista, joten ihan kiva sitä on tutustua muunkinlaiseen ruokavalioon. 

Osa pennuista etsii vielä aktiivisia ja mielellään myös harrastuksista kiinnostuneita omia ihmisiään.
Mikäli olet kiinnostunut pennusta, toivon ensisijaisesti yhetydenottoa sähköpostilla, jossa kerrot itsestäsi, perheestästi sekä koirakokemuksestasi sekä millainen koti sulla olis tarjota pennulle!

Pennut ovat luovutusikäisiä isänpäiväviikolla!

Odotetaan pentuja syntyväksi

Pitkän pohdinnan, harkinnan ja asioiden erinäisten punnitsemisten jälkeen päätin astuttaa Riehan uudelleen. Rieha ultrattiin 30 vuorokauden kuluttua astutuksesta tiineeksi, ja matkassa näkyi vähintään neljä pennun alkua. Pentuja odotetaan syntyväksi syyskuun puolen välin paikkeilla.

Vanhempien perusteella odotettavissa avoimia, sosiaalisia, aktiiviseen elämään ja moneen harrastukseen soppeleita koiria.

Urokseksi valikoitui pitkän pyörittelyn jälkeen Hallakedon Paimenmatara tuttavallisemmin Lahku. Lahku on viisivuotias riistanvärinen, kooltaan hieman pienehkö uros. Lahkun emäntä uskoutui mulle hienon mahdollisuuden tutustua Lahkuun paremmin kuin hyvin, sillä Lahku vietti osana meidän laumaa heinäkuussa reilun parin viikon "kesälomaromanssin" merkeissä.

Lahku elää kerrostalossa ja laumaan kuuluu vanhempi uros. Lahkun kanssa on harrastettu agilitya, jossa Lahku on myös kisannut. Ympäristön muutos omakotitaloon kolmen nartun laumaan lapsiperhearjen keskelle ei Lahkua hetkauttanut. Lähinnä vaikutti siltä, että olisi kuulunut meidän laumaan. Lapsista Lahkulla oli ennestään kokemusta vähänlaisesti, ja nämäkin hyvin pienistä ihmistaimista, mutta ei ollut moksikaan viskarin ja ekaluokkalaisen elämöinnistä ja hellyydenosoituksista.

Lahku on järkevä ja sopeutuvainen uros. Luonteeltaan vilkas, avoin ja sosiaalinen. Lahkulta löytyy miellyttämisenhalua, minkä lisäksi kaveri on varustettu myös ahneudella - erityisen kivoja ominaisuuksia kouluttamisen ja yhteistyön kannalta. Vaikka talossa oli hehkeä nainen, niin ruoka säilyi kokoajan mukana tarvehierarkiassa. Lahku viihtyy ihmisen lähellä rapsuteltavana ja Lahkun motto voisikin olla "mukana kuin peräpukama". Omistajan ajatuksia Lahkusta löytyy blogista sekä seikkailuja voi seurata myös instagramista.

Rieha puolestaan on kasvattini toisessa sukupolvessa. Kotona asuu Riehan emä Hurma (11v) ja Hurman tänä keväänä edesmennyt emä Lumo (s. 05.05.2008). Arjessa Rieha on helppo ja mutkaton koira, jonka voi ottaa mukaan minne vain. Riehan kanssa on treenattu pennusta pelastuskoirahakua ja -raunioetsintää. Rieha motivoituu ruoasta ja sosiaalisesta palkasta. 

Arjessa ja harrastuksissa Rieha on varsin helppo koira: sillä on miellyttämisen halua, se on pohjattoman ahne ja palkkautuu ruoalla, nopea oppimaan, alusta- ja äänivarma ja sillä on hyvät hermot. Luonnetestin mukaan Rieha on pehmeä, mutta sen pehmeys ei näy ainakaan häiritsevällä tavalla arjessa tai harrastuksissa. Rieha ei ole maailmankaikkeuden rohkein koira, mutta sillä on riittävästi itsenäisyyttä eikä ohjaajan tukemana ole ylitsepääsemättömiä esteitä tullut. 

Rieha on aktiivinen ja aina valmiina lenkille tai harrastuksiin mutta sietää myös tekemättömyyttä tarvittaessa. Rieha on saalisviettinen, joten se kiinnostuu esim. rusakoista, jäniksistä, kauriista ja peuroista. Varsinaista riistaviettiä sillä ei mielestäni ole. Rieha on lappalaiseksi varsin hiljainen.

Pentueen vanhemmat ovat A/A lonkkaisia ja kyynäriltään 0/0. 

Riehalla on kuvattu olkanivelet sekä selkä (LTV, VA ja SP) terveiksi. Samoin silmät, polvet ja sydän ovat tutkittu terveiksi. Lahkulla on selkälausunto LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (S1-S2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne), silmissä lievä distchiasis (yksi ylimääräinen ripsi) ja ppm. Polvet  tutkittu terveiksi reilun kahden vuoden iässä.

Rieha on polvetumisen perusteella terve prcd PRA:n, IFT122-pra ja Pompentaudin osalta sekä geenitestin perusteella DM terve. Lahku on tukittu terveeksi Pompentaudin ja DM:n osalta ja prcd PRA kantajaksi. Käytännössä pentue on polveutumisen perusteella terve Pompentaudin ja DM:n osalta. prcd PRA:n osalta pennut ovat korkeintaan kantajia, samoin IFT122-pra:n osalta korkeintaan kantajia. Nämä on mahdollista geenitestauttaa halutessaan. 

Rieha on MH luonnekuvattu ja luonnetestattu pistein +89 laukausvarma. 

Yhdistelmä Koiranetissä. Sukusiitosprosentti 8. polven mukaan laskettuna on 0,51 ja sukukatokerroin 0,72.

Lahkulla on yksi aikaisempi pentue (kolme pentua), jossa yhdellä pennuista on häntämutka. Virallisia terveystutkimuksia jälkeläisille ei vielä ole tehty. Lahkun suvussa ei ole tiedossa merkittävää kilpirauhasen vajaatoiminnan tai muiden autoimmuunisairauksien riskejä.

Riehalla on yksi pentue, jossa on ainoastaan yksi pentu, kotilaumassa asuva Virne. Toinen pentu oli menehtynyt kohtuun jo ennen syntymää. Virnellä todettiin viiden kuukauden iässä tähystoimnepiteen vaatineet osteokondroosimuutokset (OCD) molemmissa kyynärnivelissä. Myös oikeassa olkanivelessä todettiin OCD muutos, jossa ei tähystyksessä todettu kuitenkaan irtopalamuutosta. Riehan enolla on operoitu olkanivelenstä OCD vuonna 2013. Riehan puolelta sukurasittena on myös kilpirauhasen vajaatoimintaa ja suvusta löytyy koiria/koirien sisarusia, joilla iho-oireita/atopiatyyppistä oireilua. 

Molempien vanhempien täyssisarukella ja/tai sukutaulussa olevien koirien täyssisaruksilla kivesvikaisuutta.

Mikäli olet kiinnostunut pennusta, tavoitat minut parhaiten sähköpostilla (naavisemon (@) gmail.com). Toivon, että kerrot itsestäsi, koirakokemuksestasi, siitä millaista koiraa haet ja ennen kaikkea millainen koti sinulla on tarjota pennulle.

Tapaus OCD

"Osteokondroosi (OC) on kasvuhäiriö, jossa ruston alainen luutuminen epäonnistuu, ja tämä aiheuttaa kyseiseen kohtaan rustovaurion. Joskus epäonnistunut luutuminen johtaa luukystan muodostumiseen (koiralla harvinaisempaa) ja tulehdusreaktioon nivelessä. Osteocondrosis

dissecans (OCD) on tila, jossa irronnut rustopala havaitaan esimerkiksi röntgenkuvasta tai tähystyksessä. Osteokondroosi on koirilla yleisintä olkanivelessä, mutta se voi esiintyä melkein missä nivelessä tahansa, kuten kinner-, polvi- ja kyynärnivelessä, ja lisäksi selkänikamassa. Olkanivelen osteokondroosimuutos sijaitsee olkaluunpään takaosassa."

Lähde: https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/koiran-terveystutkimukset/olkanivelen-oc

"Osteokondroosi on kasvuikäisen koiran ortopedinen sairaus, joka oireilee ontumisena, nivelen turvotuksena ja kipuiluna. Oireet alkavat tyypillisesti 4-7 kuukauden iässä. Sairastunut olkanivel hoidetaan useimmiten tähystysleikkauksella ja onnistuneen leikkauksen jälkeen ennuste on kohtalaisen hyvä. Hoitamattomana osteokondroosi johtaa usein nivelrikon muodostumiseen sairastuneeseen niveleen, joskin lievät muutokset saattavat kasvun myötä parantua itsestään."

 Lähde: https://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/luustosairaudet/osteokondroosi/

Täältä löytyy myös erinomaista tietoa aiheesta: http://pienelainortopedia.blogspot.com/2018/01/kyynarnivelen-kasvuhairiot.html

Riehan (Naavisemon Säkenöivä Voima) ja Opin (Kajaskiven Arvohalla) ainokainen Virne jäi kotiin kasvamaan. Yhden pennun eteen tuli nähtyä aika iso vaiva.

Joulun välipäivinä yhteensä 1500 ajokilometriä ensimmäisen urosvaihtoehdon luokse. Kolmen päivän yrityksestä huolimatta joulun jälkeisenä sunnuntaina ajeltiin kotiin ilman onnistunutta astutusta. Varauros kehiin ja onnistunut nalkki omalla takapihalla juoksupäivänä 18. Viimetinkaan mutta joskus silloinkin onnistaa. Opia olin katsellut ja pohtinut "sillä silmällä" jo pitkään, mutta olin ajatellut yhdistelmän riskien (lähinnä kilpirauhasen vajaatoiminta) osalta, että Opi olisi voinut olla hyvä vaihtoehto mahdolliseen toiseen pentueeseen, jolloin molemmat olisivat vielä vähän vanhempia. Toisin kävi. 

Herpesrokotteet. Ultrassa arviolta 3-4 pentua, maha kasvoikin hyvin kunnes tuntui, että kasvu jotenkin tasaantui. Tiineysröntgenissä näkyi yksi pentu ja toinen hailakka, joko heijaste tai mahdollisesti keskenmennyt pentu. Lämmöt laski vuorokaudella 57, pitkän ja piinaavan avautumisvaiheen jälkeen, vuorokaudella 59 syntyi ensin vajaa 100 gramman painoinen, jo kohtuun kuollut, narttupentu ja tunnin kuluttua tästä potra 274 grammainen musta narttu. Synnytys meni pienen pentueen potentiaalisista riskeistä huolimatta varsin mallikkaasti.

Rieha oli super hyvä emä. Bullerinaksi ristitty mustariistapupsi sai viikon vanhana kaverikseen kolme käyttölinjaista cockerspanielipoikaa, joiden emä oli menehtynyt sektioon. Rieha otti spanielipojat avosylin hoidettavakseen ja mummolle ja ylimummollekin nämä luppakorvaspaanielipojat menivät täydestä kuin vääräraha. Pentulootassa tuhisi siis Bulleriinaksi ristitty lapikaspupsi sekä wockeripojat Luigi, Sonic ja Turbo. Parasta oli tietty se, että Rieha sai lisää hoidettavaa, yhdessä kun on oikeastin aika vähän, ja Bulleriina pentukaverit, joiden kanssa opetella sosiaalisia taitoja.

Virne polveutumistestattiin varmuudenvuoksi ja rekisterinimekseen sai Naavisemon Optinen Harha. Ensimmäinen muun kuin parkinvärinen Naavisemonlainen. Virkkunen istui kotilaumaan kuin nenä päähän. Neljäntenä oppi lauman tavat heittämällä, kulki luovutusikäisestä isojen lenkeillä matkassa, välillä sylissä kannettuna, pääsi luovutusikäisestä raunioille tutustumaan ja sosiaalistumaan. Ainut mikä ei Virkkuselta luonnistu on autoilu. Se on kurjaa ja siitä tulee kovasti paha olo.

Kesäkuun puolenvälin tietämillä katselin ensin lenkillä, että ihan kuin olisi vähän epäpuhdas edestä. Levon jälkeen havaintoni varmistui. Virne ontui oikeaa etujalkaa. Välillä puhtaampi, sitten taas ontui. Sain seuraavan viikon perjantaille Pieneläinklinikka Moreliukselle ortopedi Mikael Moreliukselle ajan. Virne oli edellispäivänä aloittanut ripulin, oli kesän eka oikea hellepäivä ja autoiluun yhdistetty matkapahoinvointi, niin klinikalle tallusti suu kuolassa ontuva pentu. Ortopedisessa tutkimuksessa Virne aristi toistuvasti oikean etujalan kolmannen varpaan ylintä varvasniveltä. Yleisvoinnin vuoksi Virneä ei haluttu rauhoittaa - olisin siis halunnut kuvauttaa etujalat kokonaisuudessan, joten kuvattiin hereillä molempien etujalkojen tassut. Ei selkeää muutosta. Hoidoksi lepoa, ripulin hellitettyä muutaman päivän Previcox-kuuri ja pitäisi olla sillä selvä. Olikin. Hetken. Satunnaisesti katselin ontuuko tai, että näyttäisi vähän epäpuhtaalta. Pennuista on tosinaan niin vaikea sanoa, aloin jo epäillä itseäni vainoharhaiseksi. Välillä näin muka selvän ontuman mutta koska ontuma katosi niin epäilin Virnen astuneen jonkun päälle.

Yhtenä tiistaina, lähes kuusi viikkoa sitten, pienen pentutreenin jälkeen raunioilla, lähdettiin lenkille Virnestä muutaman viikon nuoremman käyttislapukan ja aikuisten koirien kanssa. Pennuilla oli kivaa. Mentiin metsäpolkuja ja ratsatusreittiä. Seuraavana päivänä ei tarvinnut miettiä ontuuko. Ja eikun ortopediaikaa soittelemaan. Heinäkuu on varsin huono aika haluta tietyille ortopedille. Sain ajan lopulta Aistiin Tetti Joutsenelle ja Virne CT kuvattiin 29.7. eli viisikuisena.

CT-lausunnon saatuani itkin viikon. Itkin pienen koiran kohtaloa, epäreilua elämää, unelmia ja haaveita, joilta tuntui tippuvan pohja sillä hetkellä. Virnellä todettiin lausunnon perusteella:

Eli kasvuhäiriömuutoksia molemmissa kyynärnivelissä olkaluun alapinnassa sekä vasemmassa olkanivelessä lapaluun alapinnassa viitteet OC muutoksesta (hieman epätyypillinen OC esiintymispaikka olkanvielessä). Kliinisesti merkityksettöminä muutoksina oikean etujalan kolmannen varpaan jänneluu näkyy kolmeosaisena ja viidennen varpaan jänneluussa näkyy pieni irtonainen osa. Kaularangan välilevypullotukset johtuvat luultavimmin kuvausasennosta. Lausunnossa oli maininta myös rintaontelon samentumasta, jonka radiologi arvioi kateenkorvaksi (tämä siis surkastuu pentuiässä, osalla hitaammin).

Mun pikku Virne on siis vallan rikki. Koska useimmissa asioissa second opinion on hyvä ajatus, niin päätin konsultoida muitakin ortopedeja. Ennustetta kukaan ei voi tähystämättä arvioida ja toisaalta kiinnosti myös, että kannattaako lähtökohtaisesti tähystää. Tiedossa oli keskimäärin 2000 euron leikkaus, joten hinta-arvioitakin oli kyseltävä.

Koska oli elokuun alku ja edelleen kesälomakausi osoittautui konsultaatioiden saaminen haastavaksi. Ortopedit lomailivat tai olivat tosi kiireisiä. Osa ei halua ottaa kantaa näkemättä koiraa, edes hinta-arvion verran. Jos olet kuvauttanut koiraasi klinikalla X reilun tuhannen euron edestä, niin monta sataeurosta olet valmis maksamaan konsultaatoista kun edessä on keskimäärin 2000 euron toimenpide kuntoutuksineen?

Olin valmis ajamaan Turkuun asti pääkaupunkiseudun tiettyjen ortopedien lomaillessa, sillä Turun Vettorista ortopedi Mikael Granholmilta sain sähköpostitse asiallisen konsultaation hinta-arvioineen. Tämän osalta kohtalo aka auton hajoaminen puuttui peliin. Oli mahdoton ajella vajaa 200 kilometriä suuntaansa autolla jonka mittaristo on rikki.

Lopulta onnistuin saamaan ajan muutamia vuosia sitten Lumon epämääräistä molempien takajalkojen ontumaa ja Hurman luovutushetkellä ontunutta pentua tutkineelle erikoiseläinlääkäri Laura Hakalalle. Lähinnä halusin siis, että Virne käydään muutenkin läpi luuston osalta, ettei korjata kalliilla yhtä ja seuraavaksi joku muu kohta on rikki. 

Laura on tosi miellyttävä eläinlääkäri, joka arvioi tilanteet aina kokonaisuuksina ja koiran edunmukaisesti. Ortopedisessa tutkimuksessa Virneltä ei löytynyt kyynärien aristusten lisäksi muuta huomiotavaa kuin oikea polvi luksoi hieman, ei kuitenkaan paikaltaan. Virkkusen nuori ikä huomioiden polvi on tässä pieni murhe. Se mahdollisesti tiivistyy iän myötä.

Sattumusten summana Virne päätyi sitten Lauran tähystettäväksi 19.8.2021. Sovimme, että ennen toimenpidettä kuvataan lonkat, polvet ja kintereet mahdollisten kasvuhäiriömuutosten osalta. Pahimmassa tapauksessa osteokondroosimuutoksia voisi olla muuallakin. Sovimme myös, että Laura soittaa tähystyksen aikana, jos ennuste muutosten osalta on toivoton. Joskus näissä tapauksissa nivelrikkoa on ehtinyt kehittymään vaikka koira on vielä pentu. Puhelua ei onnekseni kuulunut.

Virnellä oli vastaavat muutokset molemmissa kyynärnivelissä. Eli tähystyksessä todettiin olkaluun sisemmän nivelnastan sisäreunalla ostekondroosimuutos, jonka pinnalla ollut rustopinta oli höttöistä, pehmeää ja osittain irronnut. Muutosalueen lähellä nivelkapselissa oli inflammaatiomuutosta. Molemminpuolin irronneet rustopinnat poistettiin ja rustonalainen luu tuoreistettiin. Oikeassa kyynärässä CT kuvassa näkynyttä kystamaista muutosta ei enää ollut havaittavissa. Virnellä ei todettu inkongruenssia eikä varislisäkkeen irtopalaa. 

Vasemmassa olkanivelessä nähtiin tähystyksessä vain lieviä uria muutosalueella, rustopinta ei ollut irti eikä pehmeä. Muualla nivelessä rustopinta oli siisti, lievät inflammaatiomuutokset subscapularisjänteen vieressä nivelkapselissa. Hauis ja sisäsivun sivusiteet ehjät.

Virne kotimatkalla operaatiosta

Virne kotiutui tötterö päässä ja kipulaastari selässä iltapäivällä. Tiedossa oli kahden viikon todella rajoitettu elämä. Virnelle oli tehty valmiiksi pentuaitauksella rajattu tila joka oli lattiapinnoiltaan pelkkää mattoa. Aitaukseen tehtiin jo muutaman päivän kuluttua uudelleen sisustus ja lisättiin ystävältäni Ainolta lainattu häkki sekä korotettiin aitausta kompostikehikolla, josta lopulta tehtiin vähän katostakin estämään aitaa vasten nousemista. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli EHDOTON EI hyppimiselle, äkkinäisille liikkeille, riehumiselle, leikkimiselle jne. Yhdistelmä täyslepo, rauhallinen oleminen ja pentu on aika mission impossible. Yöt Virne nukkuu edelleen, ensimmäisten kahden viikon jälkeenkin, meidän makkarissa kevythäkissä. Virne siirtyi Nutrolin pentuöljypullon ollessa kesken suoraan Nutrolin Moniteho Nivel- valmisteeseen ja kipulääke Onsior meni Virnelle kahden viikon ajan leikkauksesta.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Virne sai "liikkua" kolmesti päivässä viisi minuuttia kerrallaan. Toki koska Virkkunen on pentu, kävimme tarpeilla useammin. Ontumaa esiintyi leikkauksen jälkeisenä lauantaina, muuten Virne on ollut aikalailla ontumaton (kopkopkop). Ruoka tarjoiltiin, ja tarjoillaa edelleen, jostain aktivointileluista, käytössä on koirien älypelit, ruoka/puruluut on piilotettu pahvipakkauksiin jne. Hyvillä keleillä Virne on kannettu hengailemaan takapihalle kevythäkissä. Ehkä hiljalleen Virkkusta voi alkaa aktivoimaan esim. noseworkilla tms. rauhallisella hajutyöskentelyllä.

Leikkaushaavojen kylmäystä

Tapasimme hoitaneen eläinlääkärin 11 päivän kuluttua leikkauksesta tikkienpoiston merkeissä. Samalla aloitettiin Cartrophen- kuuri, eli neljän viikon välein injektoitava lääkevalmiste. "Cartrophen parantaa nivelrikkoisen nivelen toimintaa useilla eri mekanismeilla. Cartrophen parantaa synoviaalinesteen ja nivelruston aineenvaihduntaa, lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa. Cartrophenilla on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus, mikä edistää nivelen alueen verenkiertoa. Cartrophen vaikuttaa myös antiinflammatorisesti." Lähde: http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/vetspc/7/24153207.pdf

Toivottavasti seuraava tapaaminen Lauran kanssa on siinä vaiheessa kuntoutusta kun vapaana pitäminen alkaa olemaan ajankohtaista. Nyt, toipilasviikolla kolme, ollaan siinä vaiheessa, että lisätään liikuntaa 5-7 päivän välein viisi minuuttia per ulkoilu eli 3 x 5 minuutin sijaan ulkoillaankin 3 x 10 minuuttia. Eli seurataan koiran vointia ja alkaako ontuma. Kuntoutukseen kuuluu olennaisena osana myös fysioterapia.

Virne odottamassa tikkien poistoa

Virne kävi ensimmäisellä fyssarikäynnillään noin kaksi viikkoa leikkauksesta. Sain onneksemme Virkkuselle ajan jo vuosia sitten tutuksi tulleelta eläinfysioterapeutti Petra Snellman-Niemenpalolta (Fysiopetra). Petra katsoi Virnen liikkeet, kävi lihaksistoa läpi, antoi magneettiterapiaa sekä jumppaohjeet ja kotiläksyksi opetella tasapainotyynylle. Ensi viikolla aloitetaan vesimattoharjoittelu Petran ohjeistuksessa. Myöhemmin, kuntoutuksen edetessä, täytyy varmaan käyttää silloin tällöin koirauimalassa uimassa ja varata uittaja varmistamaan järkevää allas/uintikäyttäytymistä.

Matkapahoinvoivan koiran kanssa kaikki pitäisi voida ennakoida. Eli siirtyminen paikkaan X pitäisi tehdä sellaisella aikataululla, että koira ehtisi hieman "toipua" pahoinvoinnistaan. Virneä alkuun vähän epäilytti koko fyssarihomma mutta kuten kuvasta näkyy, toimii!

Kotiläksyjä tekemässä. Äitikoira keuli hikaroimaan ja esittämään taitojaan tasapainotyynyllä. Oli pakko pistää Rieha portin taakse seuraamaan treeniä.

Suomenlapinkoirissa tiedossa olevia osteokondroositapauksia on kourallinen. Paimensukuisissa on tiedossa jotakuinkin seitsemän koiraa, joilla on operoitu OCD muutos joko olka- tai kyynärnivelestä. Sairautena OC on sama riippumatta sen sijainnista. Sikäli kyynärnivellausunnot nykyisellään ei mielestäni tämän sairauden suhteen palvele täysin tarkoitustaan, sillä kyynärnivelessä esiintyy osteokondroosin lisäksi muitakin sairauksia: varis- ja kyynärlisäkkeen sairaudet sekä inkongruenssi. Ts lausunnot muutoksista ei kerro mistä ongelmasta koiralla on kyse. Virnen tapauksessa, mikäli olen ymmärtänyt asian oikein, tuo olkanluun alanpinnan sisemmän nivelnastan OC muutos ei näy edes tavanomaisessa kyynärnivelkuvassa joka otetaan sivusuunnasta, vaan kuva tulisi ottaa suoraan edestä päin.

Sen verran olen ehtinyt kartoittaa, että näiden tiedossa olevien paimensukuisten tapausten sukutauluissa esiintyy neljän polven sisällä yhdistäviä tekijöitä. Osa neljän polven sisällä esiintyvistä koirista on suhteellisen vanhoja ja koirakantaan reilusti levinneitä (ml näiden koirien sisarukset).

Kaksi tiedossa olevaa tapausta on nämä minun kasvattini, samasta linjasta. Näistäkin kantanarttuni Lumon sisaruksilla on jälkeläisiä yhteensä kuuden pentueen verran, ja niistäkin reilusti jatkumoa. Hurman isällä tämän pentueen lisäksi kaksi muuta pentuetta ja vastaavasti isän sisaruksilla on pentueita yhteensä kuusi - näissäkin jatkumoa. Hurma sisaruksineen on lisääntyny viiden pentueen verran, Rieha ja Riehan sisko Särmä ovat ensimmäisiä, jotka ovat lisäänyneet Valopäiden pennuista. Suomirokkareiden isällä on neljä pentuetta ja isän sisaruksilla yhteensä kahdeksan. En jotenkin usko, että kannan ainoat OC-keissit on oikeasti osuneet tuplana vain mun kohdalle? Uskoakseni tapauksia on enemmän mutta ne eivät joko ole tulleet julki tai niitä ei ole diagnosoitu. Usein etenkin molemminpuoliset ontumat on hankalia havaita.

Hannes Lohen Koirangeenit ryhmä tutkii OCD-muutoksia bordercollieilla, joilla vaiva on suhteellisen yleinen. Tiedustelin heidän kiinnostustaan asiaan ottaa mukaan näytteitä myös suomenlapinkoirista. Näytteet kelpaavat mutta tutkimus itsessään on ilmeisesti jäissä rahoituksen puuttumisen vuoksi. Heidän tämänhetkinen käsitys OC:sta sairautena on monitekijäinen, johon geenien lisäksi vaikuttaa moni muukin asia (ympäristö, ruokinta, liikunta jne.) ja on todennäköistä, että alttius tulee molemmilta puolilta. 

Vakavassa pohdinnassa on uskallanko pennuttaa Riehaa uudelleen. Koska Virne on ainut pentu, ei ole tietoa olisko koko pentue ollut sairas. Tykkään Riehasta tosi paljon koirana. Sen luonne on kultaa. Sen kanssa on mutkatonta elää, se on aina valmis harrastuksiin ja lenkille, se on etevä nenäkoira, kainaloinen, mun varjo. Olin haaveillut siitä kahta pentuetta, kun muiden kanssa sen option olen syystä tai toisesta jättänyt käyttämättä. Jos uskallan, ja toinen pentue olisi kuraa, niin sitten olisi varmaa, ettei linjaa voi jatkaa ainakaan Riehan osalta/ jälkeläisistä. En vain ole varma uskallanko ja voinko ottaa sellaista riskiä?

Omilla koirillani on aina ollut vakuutus. Tämän kokemuksen myötä suosittelen edelleen kaikille lämpimästi vakuuttamaan sen suhteellisen terveenkin rotunsaedustajan pennun, ja ihan pikkupennusta. Kun koskaan ei voi tietää. Kasvattajat lähtökohtaisesti, varmasti suurin osa, pyrkii jalostamaan terveitä koiria, mutta kun kohtaloa ja geeniarpoja ei voi etukäteen kukaan tietää.

Virnen tämän hetkiset tutkimus- ja hoitokulut ovat kokonaisuudessaan n. 4000 euron luokkaa, joista vakuutus on korvannut osan. Koiran arvo on ns. ostohinta eli 1200 euroa. Virne tulee tarvitsemaan luultavasti koko elämänsä niveltukivalmisteita, ajoittain fysioterpiaa, mahdollisesti Catrophen-kuurit ovat myös tarpeen läpi elämän (kerran, pari vuodessa tai tapeen mukaan osittain myös ennaltaehkäisevässä mielessä, koska operoituun kyynärniveleen kehittyy mitä varmimmin ajan kanssa nivelrikkoa) ja tarvittaessa myös kipulääkitystä. Ajatuksissa on kuvauttaa Virne virallisesti lonkkien, selän ja olkanivelten osalta parivuotiaana, jolloin kuvataan myös kyynärät (sivusta ja edestä), jolloin näkee niiden tilannetta ja mahdollisen nivelrikon kehittymistä. Virnen CT kuvat ja tähystyslausunto on lähetetty Suomen Kennelliitoon arvioitavaksi ja ne tulee näkyviin Koiranettiin epävirallisina terveystuloksina, koska kyseessä on kuvaushetkellä alle 12 kuukauden ikäinen, sairas, koira. Oletan, että Virnen kyynärät on 3/3. Koska olkanivelessä näkyi muutos CT-kuvassa mutta muutos ei vaatinut operointia eli todettiin tähystyksessä lieväksi, ei olkanivelen muutosta kaiketi voida lausua epävirallisesti. Sairaan koiran lausunto vaatii siis joko leikkaustoimenpiteen tai koiran saaman kipulääkityksen ko muutoksen osalta.

Kyynärnivelten arvosteluasteikko menee seuraavasti:

3 IEWG:n ARVOSTELUASTEIKKO 

0 Ei muutoksia: Normaali kyynärnivel 

1 Lievät: Lievät nivelrikkomuutokset (artroosi) yleensä ensiksi kyynärpään ulokkeen (processus anconaeus) yläpinnassa (2 mm vahvuuteen saakka) ja/tai lievästi lisääntynyttä luun tiiviyttä varislisäkkeen (processus coronoideus) kantaosassa.

2 Kohtalaiset: Edellä mainittuja muutoksia 5 mm saakka ja/tai selkeästi lisääntynyttä luun tiiviyttä varislisäkkeen kantaosassa ja/tai muita kyynärniveldysplasiaan (kiinnittymätön kyynärpään uloke, sisemmän varislisäkkeen sairaus, osteokondroosi) viittaavia muutoksia ja/tai lievää nivelen epämuotoisuutta.

3 Voimakkaat: Edellisen ylittävät nivelrikkomuutokset/voimakas nivelen muutokset epämuotoisuus. Todettavissa oleva kyynärniveldysplasia (kiinnittymätön kyynärpään uloke, sisemmän varislisäkkeen sairaus, osteokondroosi). 

Lähde https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/kyynarnivelen-kasvuhairioiden-ohje-6

Aika näyttää oliko tämä kannattava veto. Oma toiveeni leikkaukseen lähtiessä oli kohtalaisen hyvää koiranelämää elävä koira, jonka harrastuksista on vauhdikkaimmat ja etuosaa kuormittavimmat on rajattu pois jo tässä vaiheessa elämää.

Virnen lonkat vajaa 6kk iässä

Vasen polvi ja kinner

Oikea polvi ja kinner

Vasen polvi edestä

Oikea polvi edestä

Ei pentuja varattavissa tällä hetkellä!

Meillä ei ole tällä hetkellä varattavissa pentuja ja seuraavat suunnitelmat odottavat aikaansa. Suunnitelmia mahdollisesti vuoden 2023 loppupuolelle. 

Kiitos kaikille pennuista kiinnostuneille. Kysyntä on tällä hetkellä valtavaa enkä valitettavasti ehdi vastata kaikille. 

Pentuhaaveita Naavisemon Säkenöivälle Voimalle ja Kajaskiven Arvohallalle

Naavisemoon on odotettavissa pitkästä aikaa pentujen tuoksua ja tuhinaa!

Joulun välipäivinä ajeltiin koko perheen voimin yhteensä 1500 kilometriä astutusreissuja, josta palattiin kotiin ilman onnistutta astutusta. Pohjille oli otettu pari progesteroniarvoa, samalla metodilla saatiin Suomirokkarit alkuun kevättalvella 2017. Ykkösuros oli Riehan tapaan ensikertalainen, muutaman vuoden vanhempi, mutta tyypillisin syy epäonnistuneelle astutukselle on väärä ajankohta, joten mitä todennäköisemmin olimme progearvoista huolimatta reissussa liian aikaisin. Yritystä oli kolmena päivänä mutta harmillisesti ei onnistumista. Toivon, että minulle tulee toinen mahdollisuus käyttää tätä ihastuttavaa, komeaa urosta, jonka suvussa on minulle useita tuttuja koiria.

Kolme vuorokautta ja 1500 ajokilometriä myöhemmin treffattiin kotiin palattua vaihtoehto numero kaksi. Tyypeillä synkkas heti alkuunsa ja toisena treffipäivänä, juoksupäivänä 18, ensikertalaisella pariskunnalla onnisti. Alkujaan olin miettinyt tätä kakkosurosta mahdollisen toisen pentueen isävaihtoehdoksi yhdistelmässä olevien riskien vuoksi. 

Naavisemon kolmannen pentueen vanhemmat ovat siis Rieha, Naavisemon Säkenöivä Voima ja Opi, Kajaskiven Arvohalla. Riehan laskettuaika on helmi-maaliskuun vaihteessa. Pentue polveutumistestataan.

Naavisemon Säkenöivä Voima "Rieha"

Lonkat A/A (lonkkaindeksi 115)
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0 

Selkä LTV0, VA0, SP0 (terve)
Silmät terveet (05/18, 11/19, 10/20)
Virallinen sydänkuuntelu: ei sivuääniä
DM terve
prcd-PRA terve polveutumisen perusteella
Pompen terve polveutumisen perusteella
TGA-a negatiivinen (04/19)

Luonnetesti +89 +++
MH-kuvaus suoritettu
Jalostustarkastettu hyväksytysti 03/19 Saara Sampakoski

Rieha elää kotilaumassa emänsä ja isoäitinsä kanssa. Se on luonteeltaan tasainen ja sopeutuvainen koira. Avoin ja sosiaalinen ihmisiä kohtaan ja tulee vielä aikuistuttuaan toimeen useimpien vieraiden koirien kanssa. Oman perheen lasten kanssa Rieha on varsin kärsivällinen. Arjessa ja harrastuksissa Rieha on varsin helppo koira: sillä on miellyttämisen halua, se on pohjattoman ahne ja palkkautuu ruoalla, nopea oppimaan, alusta- ja äänivarma ja sillä on hyvät hermot. Luonnetestin mukaan Rieha on pehmeä, mutta sen pehmeys ei näy ainakaan häiritsevällä tavalla arjessa tai harrastuksissa. Rieha ei ole maailmankaikkeuden rohkein koira, mutta sillä on riittävästi itsenäisyyttä eikä ohjaajan tukemana ole ylitsepääsemättömiä esteitä tullut. 

Rieha on aktiivinen ja aina valmiina lenkille tai harrastuksiin mutta sietää myös tekemättömyyttä tarvittaessa. Rieha on saalisviettinen, joten se kiinnostuu esim. rusakoista, jäniksistä, kauriista ja peuroista. Varsinaista riistaviettiä sillä ei mielestäni ole. Rieha on lappalaiseksi varsin hiljainen

Riehan kanssa on harrastettu pelastuskoirahakua ja - raunioita sekä rakennusetsintää pennusta asti. Riehalla on superhyvä maalimiesmotivaatio. Se on hyvin ohjattavissa mutta itsenäinen työskentelijä. Etsimään mennessä se on intoa täynnä, joten hallittavuuden kanssa on edelleen tekemistä. Löytönsä Rieha ilmaisee haukkumalla. Riehan kanssa on tehty omatoimiryhmässä agilityn pohjia. Agissakin Rieha on osoittautunut nopeaoppiseksi ja innokkaaksi. 

Riehan vanhempien kuvaukset löytyvät täältä. Riehan oma sivu.

Kajaskiven Arvohalla "Opi"

Kuva Ida Koski

Lonkat A/A (lonkkaindeksi 115)
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0 

Selkä LTV0, SP0 (terve)
Silmät terveet (11/16, 09/19)
DM terve polveutumisen perusteella
prcd-PRA terve polveutumisen perusteella
Pompen terve polveutumisen perusteella

Luonnetesti +110 +++

Opin emännän Idan

kertomaa...

Opi on aktiivisen luonteen omaava touhukas nuori herra. Opin lempipuuhiin kuuluu pitkät kävely- ja pyörälenkit, sekä agility, jota omaksi iloksi harrastamme. Opin tyhjentymättömät energiavarastot takaavat laajat harrastus ja puuhailumahdollisuudet, mutta kotona Opi osaa rauhoittua ja pärjää pidempiäkin kausia vähemmällä aktivoinnilla. Opin näkyvimpiin luonteenpiirteisiin kuuluu miellyttämisen halu, jonka vuoksi perustapojen kouluttaminen on ollut erittäin helppoa. Opi palkkautuu kehuista, satunnaisella menestyksellä leluista ja tietenkin herkuista. Opi on lappalaiseksi kovin vähäsanainen yksilö ja korottaa ääntään lähinnä agilityn huumassa ja satunnaisesti jonkin suuren ’’uhan’’ lähestyessä, tällöinkin muutama haukahdus riittää. Opi on ääni- sekä alustavarma ja mahdollisista säikähdyksistä se palautuu nopeasti. Riistaviettiä Opilta ei juurikaan löydy, mutta saattaa singota pihalta esim. pupun perään tai lenkillä lähteä jäljelle, jolta tulee aina kutsumalla pois. Opi on erittäin ihmissosiaalinen ja tulee toimeen niin aikuisten, kuin lastenkin kanssa ja ottaa tapaamisista yleensä kaiken ilon irti. Opi tykkää myöskin kotona hakeutua sinne missä oleskellaan tai työskennellään. Meillä kotona Opin kanssa asustaa 8-vuotias länsigöötanmaan pystykorva, Chiara. Muista koirista Opi ei niin välitä, mutta tulee tarvittaessa lenkillä ja vapaana toimeen. Opin tavanneet ovat kuvailleet sitä avoimeksi, pentumaiseksi ja leikkisäksi tapaukseksi, jolta ei vauhtia puutu.

Kuva Ida Koski

Opin vanhemmista voi lukea Kajaskiven sivuila, isä Pukranvaara Balvva Ganda ja emä Kylkimyyryn Krypton. Opista löytyy myös oma sivu Kajaskiven sivuilta.

Kuva Ida Koski

Pennuista odotan vanhempiensa tapaan avoimi ja sosisaalisia, aktiivisia ja toimeliaita, moneen harrastukseen sopivia, mukavan luonteisia, terverakenteisia ja hyvin liikkuvia koiria. Pennut myydään kotikoiriksi, mutta pennuissa uskon olevan vanhempiensa tavoin potentiaalia erilaisiin harrastuksiin. Pennut myydään aktiivisiin koteihin, joissa ollaan valmiita koiran peruskoulutukseen ja kiinnostusta terveystutkituttaa koiransa kahteen ikävuoteen menneessä ja innostusta koiran kanssa harrastamiseen. Mitään suuren luokan näyttelytähtiä en pennuista odota. Alustavasti pentueesta on useita kiinnostuneita ja potentiaalisia kotivaihtoehtoja.

Yhdistelmä Koiranetissä. Yhdistelmän sukusiitosprosentti neljän polven mukaan on 0,00 %, kahdeksannessa polvessa 3,38 %. Sukukatokerroin neljän polven mukaan 1. Yhdistelmä ei ole Lappalaiskoirat ry:n hyväksymä, sillä yhdistelmässä on jalostustoimikunnan mukaan kohtalaisesti  rodun keskiarvoa korkeampi riski kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta. Yhdistelmässä on myös  kaihiriskiä.

Vanhempien perusteella pennut eivät tule sairastumaan ja ovat polveutumisen perusteella terveitä prcd-PRA silmäsairauden, Pompen-taudin ja Degenaratiivisen Myelopatian DM osalta .

Pentusuunnitelmia

Pentue suunnitteilla Riehalle, ja mahdollisesti jo itämässä. Yhdistelmästä lisää kun tiineys varmistuu.

Pentukyselyitä on tullut erittäin paljon ja alustavia, sopivia kotivaihtoehtoja on tällä hetkellä riittävästi.

Etusijalla kasvateilleni on aktiiviset, harrastuksista kiinnostuneet ja mielellään jo aiempaa koirakokemusta omaavat kodit joilla on kiinnostusta koiransa luonne- ja terveystutkimuksiin. 

Naavisemon koirien kuulumisia

Tovi vierähtänyt sitten viime päivitysten. Arki pitää kiireisenä.

Valopennuista Savu, N. Valonvaltias, on lisääntynyt. Helmikuun 2018 lopulla näki päivänvalon seitsemän pentua Eidalun Argeian kanssa. Pennut syntyivät Anu Ylimaan Eidalun kenneliin. Savu kävi huhtikuussa virallisissa selkäkuvissa tervein lausunnoin: LTV0, SP0 ja VA0 sekä syyskuun 2018 silmätarkastuksessa sekä sydänkuuntelussa, molemmista tervein paperein. Savulle odotellaan marraskuun 2018 alkuun toista pentuetta syntyväksi Juovattaan Aikapommille Mirja Lämsän Juovattaan kenneliin.

Rovaniemen Neka, N. Minä Olen Voittaja, kävi toukokuussa virallisissa luustokuvissa hienoin tuloksin: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0, VA0. Kyllä nuilla tuloksilla kelpaa agiliidellä. Neksutin on menossa piakkoin silmä- ja polvitarkastukseenkin.

Oulun vahvistus Särmä, N. Suloinen Myrkynkeittäjä, kävi toukokuussa pyörähtämässä Mari Lackmanin juniorikehässä laatuarvostelulla EH. Särmän silmät ja polvet tutkittiin terveeksi lokakuussa. Särmä on menossa ensi kevään aikana luustokuviin. Särmä on myös kunnostautunut pelastuskoiran urallaan ja suorittanut lokakuussa 2018 SPeKLin hakuperuskokeen. Isosti onnea Särmä ja Kirsi!

Toinen Helsingin pojista, Voima, N. Viileitä Linjoja, kävi myös korkkaamassa näytelmäuransa lokakuun alussa Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä Riitta Niemelän kehässä laatuarvostelulla EH. Voiman leipälaji on agiliidossa Neksu-veljen tavoin. Voimariinikin on menossa ensi kevään aikana terveystarkkeihin.

Kallion rellestäjä Korppu, N. Syntyny Rellestää, jäi ikävä kyllä kivesvikaiseksi. Korpulla on ollut myös melko pikkupentuajoista ihon kutinaoireita ilman sekundaarisia tulehduksia tmv. Korppu on ollut eliminaatiodietillä ja ilmeisemmin oireita aiheuttavat ainakin jotkin ruoka-aineet. Korppu treenailee tokoa ja toivon mukaan Korppukin kuvataan virallisesti tämän vuoden lopulla.

Kolmas Helsingin poika Jedi suuntansi syksyllä kuononsa Oulun seudulle. Jedistä päivittelen kuulumisia kunhan niitä saan.

Rieha, N. Säkenöivä Voima, on kunnostautunut pihan kaivuuhommissa ja käynyt treenaamassa pelastuskoirajuttua sen mitä kasvattajaemännän kanssa on ehditty pikkulapsiperheen arjessa. Riehan silmät, polvet ja sydän tutkittiin terveiksi toukokuussa 2018 ja lokakuun alussa Riirii kävi läpivalaisemassa lonkat, kyynärät, selän sekä olkanivelet hienoin tuloksin: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0 ja olkapäät terveet . Riehan kanssa emännän tulisi kunnostautua treenaamaan enemmän sekä pekoa, että tottista. Ja näytemänkehäänkin pitäisi joutaa.

Lumo ja Hurma ovat menossa marraskuun lopulla uusimaan silmätarkastuksensa.