Hurman ja Nukan romanssin huipentumat syntyivät aamuyön puolella 09.05.2017. Varttuivat kahdeksan viikkoisiksi. Ennen luovustusta saivat hienot lämpösirut niskaansa Taapanterin kennelin Janikan toimesta, kävivät eläinklinikka Peninkulmassa eläinlääkäri Nina Mennan syynissä, ja tarkastuksen yhteydessä pentueelta otettiin poskisolunäytteet DM-testin osalta ja seitsenviikkoisina Pekka Korri kävi pentutestaamassa pennut.
Rakkaudella lapsiperheessä varttuivat, huolella sosiaalistuivat. Viettivät paljon aikaa ulkoillen kantakodin pihalla emänsä ja isoäitinsä kanssa, tapasivat paljon erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä, pennuille ystävällisiä koiria. Pääsivät tutustumaan Espoon pelastuskoirien rauniorataan, käymään useamman kerra porukalla metsässä. Melkoista kokopäivätyötä taas, mutta niin palkitsevaa.
Toinen nartuista, vaalea tyttö, Naavisemon Suloinen Myrkynkeittäjä sai kutsumanimekseen Särmä ja muutti Ouluun emäntänsä Kirsin iloksi ja harrastuskaveriksi. Särmällä on tähtäimessä pelastuskoiran hommat ja puuhat. Aika kuluu pentukurssilla ja jäljen alkeita opetellen. Perheeseen kuuluvat myös porokoira Kuru sekä kepo.
Naavisemon Minä Olen Voittaja, ekapoika eli Neka, muutti Rovaniemelle isänsä Nukan tassun jälkiä seuraamaan, emäntänsä Marian agilitykaveriksi. Neka Neksuttimelle seuraa pitävät myös isän siskon tyttärenpoika (melkein kumminkaimanserkku siis) Nano, valkoinen jääkarhu Ivalosta sekä kepo.
Bonuspojasta tuli Voima, Naavisemon Viileitä Linjoja, pienestä asti melkoinen äijä, muutti Helsigin puolelle emäntänsä Tiinan koiralauman kolmanneksi jäseneksi. Voimalle on kaavailtu harrastusuraa niin agilityn, tokon kuin ehkä rallitokon saralta. Voimaa elämän koiramaisuuksissa ohjaavat niinikään paimensukuiset urookset Kuru ja Halti (joka on Hurman isän isän jälkeläinen myös).
Tumma pikkupoika, Naavisemon Syntyny Rellestää kuulostelee nimeä Korppu ja hallitsee itäisen kantakaupungin katuja Helsingissä. Korppu meni ihmistensä ekaksi omaksi koiraksi, ja Korpulle on kaavailtu oppeja ainakin tokossa ja agilityssa.
Vaalea pikkupoika, Naavisemon Hyvä Karma, Jedi muutti Espooseen ihmistensä ensimmäiseksi omaksi suomenlapinkoiraksi. Jedin luovutusta varjosti vasemman etujalan ontuminen, joka kahdesti kuvattii Eläinsairaala Aistissa ortopedi Laura Hakalan toimesta, ja diagnoosina oli panosteiitti, eli nk. kasvukivut. Jedikin toivottavasti vie ihmisään koiraharrastusten maailmaan.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kotiin jäi kasvamaan emänsä ja isoäitinsä seuraan, molempien tassunjälkiä pelastuskoiralajeissa seuraamaan, tumma tyttö, Naavisemon Säkenöivä Voima. Tumma paksu parkkityttö sai kutsumanimekseen Rieha. Toivottavasti tämä ihastuttava neitokainen vie niin isoa kuin pientä emäntäänsä uusienkin harrastuksien pariin.
