Neljä viikkoa piinaavaa odotusta ja "merkkien lukemista". Vetäytyvä, nisät punottaa, voipunut, ei ihan yhtä ahne kuin normaalisti mutta ei kuitenkaan sylje kuppiin, "näyttää saaneelta", paksu (vaikkei vielä pitäs).. Ja viimein tänään ajelin Hurman Eläinklinikka Peninkulmaan eläinlääkäri Nina Mennalle tiineysultraan ja tadaaa - Hurmalla ei näytä vain saaneelta, vaan Hurma on tukevasti tiine. Haukiputaan lemmenloma ja ajetut 1200 kilometriä tuotti tulosta, ja pieniä, mitä luultavimmin parkkeja, pupseja itää nyt Makin kohdussa. Kuulostaa villiltä, mutta melkein jännitti enempi kuin oma ultra.
 |
| Joku pennunalkio |
Pennuista on useampia kiinnostuneita, ja lopullinen saldo selviää kun tämä satsi syntyy toivottavasti sujuvasti ja ongelmitta maailmaan, ja kaikki menee muutenkin hyvin. Tarvittaessa, mikäli Hurman paisumuksesta tulee megalomaaninen tai Hurma ei paisukaan, käytän Hurkkisen vielä tiineysröntgenissä tiineyden lopulla. Huoh, nyt voi vähän jo hengittää.
