Naavisemon Suomirockarit

Hurman ja Nukan romanssin huipentumat syntyivät aamuyön puolella 09.05.2017. Varttuivat kahdeksan viikkoisiksi. Ennen luovustusta saivat hienot lämpösirut niskaansa Taapanterin kennelin Janikan toimesta, kävivät eläinklinikka Peninkulmassa eläinlääkäri Nina Mennan syynissä, ja tarkastuksen yhteydessä pentueelta otettiin poskisolunäytteet DM-testin osalta ja seitsenviikkoisina Pekka Korri kävi pentutestaamassa pennut.

Rakkaudella lapsiperheessä varttuivat, huolella sosiaalistuivat. Viettivät paljon aikaa ulkoillen kantakodin pihalla emänsä ja isoäitinsä kanssa, tapasivat paljon erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä, pennuille ystävällisiä koiria. Pääsivät tutustumaan Espoon pelastuskoirien rauniorataan, käymään useamman kerra porukalla metsässä. Melkoista kokopäivätyötä taas, mutta niin palkitsevaa.

 

Toinen nartuista, vaalea tyttö, Naavisemon Suloinen Myrkynkeittäjä sai kutsumanimekseen Särmä ja muutti Ouluun emäntänsä Kirsin iloksi ja harrastuskaveriksi. Särmällä on tähtäimessä pelastuskoiran hommat ja puuhat. Aika kuluu pentukurssilla ja jäljen alkeita opetellen. Perheeseen kuuluvat myös porokoira Kuru sekä kepo.

 

Naavisemon Minä Olen Voittaja, ekapoika eli Neka, muutti Rovaniemelle isänsä Nukan tassun jälkiä seuraamaan, emäntänsä Marian agilitykaveriksi. Neka Neksuttimelle seuraa pitävät myös isän siskon tyttärenpoika (melkein kumminkaimanserkku siis) Nano, valkoinen jääkarhu Ivalosta sekä kepo.

Bonuspojasta tuli Voima, Naavisemon Viileitä Linjoja, pienestä asti melkoinen äijä, muutti Helsigin puolelle emäntänsä Tiinan koiralauman kolmanneksi jäseneksi. Voimalle on kaavailtu harrastusuraa niin agilityn, tokon kuin ehkä rallitokon saralta. Voimaa elämän koiramaisuuksissa ohjaavat niinikään paimensukuiset urookset Kuru ja Halti (joka on Hurman isän isän jälkeläinen myös).

 

 

Tumma pikkupoika, Naavisemon Syntyny Rellestää kuulostelee nimeä Korppu ja hallitsee itäisen kantakaupungin katuja Helsingissä. Korppu meni ihmistensä ekaksi omaksi koiraksi, ja Korpulle on kaavailtu oppeja ainakin tokossa ja agilityssa.

 

Vaalea pikkupoika, Naavisemon Hyvä Karma, Jedi muutti Espooseen ihmistensä ensimmäiseksi omaksi suomenlapinkoiraksi. Jedin luovutusta varjosti vasemman etujalan ontuminen, joka kahdesti kuvattii Eläinsairaala Aistissa ortopedi Laura Hakalan toimesta, ja diagnoosina oli panosteiitti, eli nk. kasvukivut. Jedikin toivottavasti vie ihmisään koiraharrastusten maailmaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kotiin jäi kasvamaan emänsä ja isoäitinsä seuraan, molempien tassunjälkiä pelastuskoiralajeissa seuraamaan, tumma tyttö, Naavisemon Säkenöivä Voima. Tumma paksu parkkityttö sai kutsumanimekseen Rieha. Toivottavasti tämä ihastuttava neitokainen vie niin isoa kuin pientä emäntäänsä uusienkin harrastuksien pariin.

Naavisemon parkkikuusikko 09.05.2017 4u+2n

He ovat nyt täällä! Tiineysultrasta ja -röntgenistä huolimatta loppusaldo oli kuusi pientä parkkia, neljä urosta ja kaksi narttua. Viisikkoa siis odoteltiin, kuusikko saapui. Kaikki pennut ovat alustavasti varattuja.

Hurman laskettuaika oli 12.05. Sunnuntai-iltana 7.05. mittasin ensimmäisen kerran alle 37 asteen lämmön. Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni pienissä pätkissä nukkuen. Hurma oli levoton ja läähätteli. Kyllähän se järki sanoi, ettei mitään tule tänä yönä tapahtumaan, mutta jos kuitenkin.. Maanantaipäivä meni pätkittäin nukutun yön jäljiltä pienessä sumussa. Ehdin alkuillasta soitella lähinnä oman mielenrauhani takia Eläinklinikka Peninkulmaankin, jossa käytin Hurman ultrassa ja röntgenissä. Lämpöjen laskusta oli kuitenkin kulunut jo lähemmäs vuorokausi siinä vaiheessa. Koiran vointi oli kuitenkin melko normaali.

Maanantai-iltana Kajaskiven kennelin Noora tuli meille kätilöpuuhiin. Ehdittiin juoda kahvia, syödä salaattia ja suklaata, juoda teetä, käytin Hurmaa tunnin välein ulkoilemassa - odottavan aika oli todellakin pitkä. Kahden maissa alkoi näyttää lupaavalta, ihan pieniä supistuksia. Ruvettiin kellottamaan, ja tihenihän ne. Ensimmäinen pentu syntyi 02:50, pentueen isoin pentu ja takatarjonnassa. Seuraava saapui aika samoilla työnnöillä, neljän minuutin erolla. Viidestä pennusta ensimmäinen syntyi 02:50 ja viimeinen 03:44, eli alle tunnissa. Annettiin pentujen olla nisillä, ja ehdittiin juuri puhua, että jälkisupisteluissa monesti vielä näyttää siltä, että pentu voisi olla tulossa, mutta nyt kun oli röntgen alla, niin tiesi montaa pentua odottaa. No, eipä menny kovin pitkä aika kun Hurma synnytti vielä yllätys bonuspojan 04:14. Jos avautumisvaihe kesti 28 tuntia, niin itse työntövaiheessa ei kauheesti aikailtu.

Hurma ja pennut voivat hyvin. Kuusikossa oli kaksi 170 gramman hujakoilla olevaa pientä urosta, jotka ovat nostaneet painojaan nyt hienosti. Hurma vaikuttaa olevan hyvä ja tunnollinen emä. 

Hurman pentuhautomo

Odottavan aika on pitkä vai onko sittenkään? Tuntuu, että Haukiputaan reissusta on vähintään ikuisuus, mutta kuitenkin Hurman tiineys oon hujahtanut varsin hetkessä. Tänään eletään tiineysvuorokautta 47. Varasin Hurmalle nyt kuitenkin silkkaa uteliaisuuttani lauantaille tiineysröntgenajan. Päivittelen läpivalaisun tuloksia, kunhan siellä on käyty. Saapahan jonkinlaista osviittaa minkämoista pentujengiä sieltä odotellaan syntyväksi. Alustavaksi kätilökaveriksi on ilmoittautunut Kajaskiven-Noora, jonka kanssa kätilöitiin Valopäätkin maailmaan. Viikonlopun puuhiin kuuluu myös pentulaatikon petaaminen valmiiksi äitikoiraa varten. Pääseepähän testailemaan vähän ennakkoon pesäänsä.

Tuleva isoäitikoira ja tuleva äitikoira viime viikolla kuvattuna - perinteinen kuvauskanto Pitkäkoskella (kyllä, olemme jo vuosia ikuistaneet koiramme tällä kannolla)

Hurma alkaa olemaan aika pyllerö. Vauhti on hidastunut huomattavasti, mutta

kyllä me melkeesti joka päivä ollaan se perusvitonen lenkkeilty. Hitaasti mutta varmasti. Jyrsijöiden kaivelu kiinnostelee edelleen, ja jos Lumolla on jotain bisneksiä meneillään ja kyllä sitä juostakin jaksaa, maha heiluen. Tänään Hurma pääsee vielä mukaan rauniotreenehin, ensi viikolla ei enää oteta odottavia matkaan. Ruoka maistuu. Eipä sillä, se on maistunut aina ja hyvin onkin maistunut. Nyt se maistuu vielä paremmin. Hurma on nyt viikon verran syönyt Acanan Heritage Puppy&Junioria, ja eilen korkattiin siihen kylkeen Royal Caninin Medium Starter. Lihaa ja muita lisukkeita, Nutrolin pentuöljyä, menee matkassa mukana ja ateriat on jaettu kolmeen. Ei ongelmaa toistaiseksi evästen upottamisessa. Määrää olen nostanut hitusen, sillä normaaliin verrattuna rasvanmäärä on kuitenkin pentunappulassa reippaampi. Toki energiantarvekin on lisääntynyt.

Hurman ja Nukan keväthankien rakkauslapsista on useita kiinnostuneita. Etusijalla tulee olemaan aktiiviset kodit, ja harrastuneisuus on plussaa. Pyrin valitsemaan jokaiselle pennunostajalle ensisijaisesti luonteensa puolesta sopivimman pennun. Apuna käytän tarvittaessa pentutestausta. Alustavasti olen varaillut tälle pesueelle pentutestausajan kuuden seitsemän viikon taitteeseen Pekka Korrilta (Opaskoirakoulu, Kennel Tendings - testannut myös Valopäät). En myy pentuja puhelinkeskustelun tai sähköpostin perusteella, vaan haluan tavata pennusta kiinnostuneen vähintään kerran, ennen kuin päätän myydä pennun. Olen kiinnostunut kasvattieni elämästä myös luovutuksen jälkeen, joten toivon myös yhteyttäpitäviä koteja. Viikoittain eikä edes kuukausittain tarvitse yhteyttä pitää, kunhan toisinaan kuulee kuulumisia. Kannustan kasvattejani niin virallisiin terveystutkimuksiin, kuin MH-luonnekuvaan, luonnetestiin ja  pyörähtämään edes kertaalleen virallisessa näyttelyssä (esitän kasvattini kyllä mielelläni). Pyrin myös järjestämään kiinnostuneille tutustumispäiviä lammaspaimennukseen, pelastuskorialajien (raunio ja haku) saloihin, rallytokoon ja tarvittaessa järkkäämään muita yhteisiä juttuja kasvateilleni niin terveys- kuin harrastuspuolella.

Pennut tullaan luovuttamaan seitsemän kahdeksan viikon iässä vähintään kolmeen kertaan madotettuina, sirutettuina ja eläinlääkärin tarkastamina, pentutestattuina, kattavien ohjeiden ja pentupaketin kera.

Masu vrk 46

Upcoming puppies - Naavisemon pentue part II saattaa olla tuloillaan...

Neljä viikkoa piinaavaa odotusta ja "merkkien lukemista". Vetäytyvä, nisät punottaa, voipunut, ei ihan yhtä ahne kuin normaalisti mutta ei kuitenkaan sylje kuppiin, "näyttää saaneelta", paksu (vaikkei vielä pitäs).. Ja viimein tänään ajelin Hurman Eläinklinikka Peninkulmaan eläinlääkäri Nina Mennalle tiineysultraan ja tadaaa - Hurmalla ei näytä vain saaneelta, vaan Hurma on tukevasti tiine. Haukiputaan lemmenloma ja ajetut 1200 kilometriä tuotti tulosta, ja pieniä, mitä luultavimmin parkkeja, pupseja itää nyt Makin kohdussa. Kuulostaa villiltä, mutta melkein jännitti enempi kuin oma ultra.

Joku pennunalkio

Pennuista on useampia kiinnostuneita, ja lopullinen saldo selviää kun tämä satsi syntyy toivottavasti sujuvasti ja ongelmitta maailmaan, ja kaikki menee muutenkin hyvin. Tarvittaessa, mikäli Hurman paisumuksesta tulee megalomaaninen tai Hurma ei paisukaan, käytän Hurkkisen vielä tiineysröntgenissä tiineyden lopulla. Huoh, nyt voi vähän jo hengittää.

Hankien Hurmaa

Hurma ja Nuka tapasivat maaliskuun puolen välin paikkeilla Haukiputaalla. Pitkän viikonlopun aikana pariskunta sai lämmitellä romanssiaan, ja lempi leiskui sitten kauniina aurinkoisena kevättalven päivänä meren jäällä.
 

Nuka on charmantti herrasmies ja todellinen "vetreä veteraani". Lungi ja kuuliainen tyyppi, joka tasapainottaa Hurman luonnetta hyvällä tavalla. Oli ilo viettää pitkä viikonloppu tämän pariskunnan menoa seuraten. Erityiskiitos Nukan emännälle Marialle tämän yhteistyön toteutumisesta. 

Hurman tiineys on tarkoitus varmistaa ultralla huhtikuun alkupuolella. Yhdistelmästä on alustavasti useampia kiinnostuneita. Huhtikuussa nähdään, onko romanssi tuottanut tulosta. Mahdollisen pentueen laskettuaika on toukokuun 12. päivän paikkella.

Pentuhaaveita Naavisemon Valonkantajalle ja Taikahallan Hankien Hurmalle

Pitkän hiljaiselon jälkeen haaveissa on Naavisemon toinen pentue. 

Juoksua odotellaan helmikuun aikana ensimmäisestä pentueesta kotiin emänsä kanssa kasvamaan jääneelle Naavisemon Valonkantajalle, tuttavallisemmin Hurmalle. Reilussa neljässä vuodessa yhdistelmävaihtoehtoja on ehtinyt pyörittelemään useaan kertaan, ja pari uroskyselyäkin on tullut laitettua rotuyhdistyksen jalostustoimikunnalle. Tälläkin kertaa palasin alkuperäiseen suunnitelmaan monen pohdinnan ja mutkan kautta, sillä yhdistelmä miellyttää itseäni eniten. 

Hurman sulhaseksi valikoitui jo kypsässä, lähes 12-vuoden iässä, oleva Rovaniemeläiskoiraherra Taikahallan Hankien Hurma, kutsumanimeltään Nuka. Nukalla on kolme aiempaa pentuetta (Kellokas 2009, Loihakka 2011 ja Reppulin 2015), joista potentiaalista suvunjatkajia löytyy luultavimmin vain viimeisimmästä pentueesta. Nukan sisarussarja on jonkun verran lisääntynyt, mutta näiden jälkipolvi vähemmän.

Naavisemon Valonkantaja "Hurma"

Kuva Petra Österberg

Lonkat A/A (lonkkaindeksi 117)   

Kyynärät 0/0

Polvet 0/0

prcd-PRA status a (terve polveutumisen perusteella) 

Pompen-tauti normaali

DM (degeneratiivinen myelopatia): terve

Silmät terveet tarkastettu 12/13, 12/14, 11/16

Virallinen sydänkuuntelu: ei sivuääniä

Kaularanka ja selkä kuvattu terveeksi

TGA-a negatiivinen (2014, 2016)

Luonnetesti +142 +++

MH luonnekuvattu

SPeKL raunioperuskoe

SPeKL haku loppukokeet/ taidontarkistus
Näyttelytulos ERI SA
Jalostustarkastu hyväksytty, yleisvaikutelma erittäin hyvä 12.04.2015/ Saara Sampakoski

Hurma on mallia pieni partiolainen - aina valmiina mihin vain. Luonteeltaan "Hurkki" on iloinen, reipas, touhukas ja vilkas, mallia "happy go lucky". Hurmaa ei juurikaan maailman murheet paina, ja jos joku hetken sattuisi niin tekemään, niin tämä unohtuu kyllä varsin helposti. Ihmisiä ja pääosin myös toisia koiria kohtaan Hurma on avoin ja sosiaalinen. Vilkkautensa vuoksi Hurmassa on hieman äänekkyyttä, ja pennusta asti Hurmalla on ollut hieman persoonallinen tapa "kiljua" tavatessaan jonkun ihanan tutun ihmisen tai koiran. Kotona ilmoitetaan ovikellosta ja kotinurkilla muista koirista. Toistaiseksi aitaamattomalla pihallamme Hurma on pysynyt vapaana ilman valvovaa silmää. Ei lähde kadulla ohi kulkevien ihmisten tai koirien luokse. 

Kuva Irene Vinha

Hurmalla on vahva laumavietti ja makuuni todella kivasti miellyttämisenhalua. Ohjaajaa kohtaan nöyrä, mutta ei kuitenkaan kovin ohjaajapehmeä koira. Mallia äärettömän ahne, ja motivoituu ruoasta erinomaisesti. Tykkää myös leikkiä.

Riistaviettiä Hurmalla ei juurikaan ole, mutta joukossa tyhmyys tuppaa tiivistymään Hurmallakin. Arjessa ja harrastuksissa Hurma on äänivarma, ei reagoi ukkoseen, ilotulituksiin, laukauksiin tmv. Hurma elää lapsiperheesa, samassa taloudessa emänsä kanssa, omakotitaloalueella taajaman ulkopuolella Vantaalla.

Hurman kanssa on harrastettu pennusta asti pelastuskoiralajeja, raunioita jahakua. Suomen pelastuskoiraliiton kokeista Hurman kanssa on suoritettu hausta loppukokeet sekä ensimmäinen taidontarkastuskoe ja raunioilta peruskoe. Jäljen treenaaminen on tarkoitus ottaa treeniohjelmaan. Hurman kanssa on suunnitteilla jossain vaiheessa VIRTA-tarkastus. Näyttelyistä Hurmalla on kotimaassa ERI SA, ja Latviasta SERT. Hurman kanssa on käyty muutaman kerran lampailla sytyttelemässä, ja Hurma on ollut kiinnostunut lampaista.

FI AVA, BH, RTK1 Taikahallan Hankien Hurma

Kuva Minna Rinne

Lonkat A/A (lonkkaindeksi 112)   

Kyynärät 0/0

prcd-PRA status A

Pompen-tauti normaali

DM (degeneratiivinen myelopatia): kantaja

Silmät terveet tarkastettu 05/2007, 05/2009, 04/2012, 04/2014, 01/2017

Luonnetesti +145 +++

Suomen agilityvalio 09.11.2011

BH 07/2015

RTK1 10/2016

Näyttelytulos ERI VASERT

Nukan emännän Marian kertomaa..

Nuka on charmantti herrasmies, joka on aina valmiina toimintaan, mutta osaa

Kuva Maria Martin

myös rauhoittua. Pennusta saakka Nuka on ollut helppo: toisaalta ohjaajanöyrä ja miellyttämisenhaluinen, mutta samalla itsevarma ja toimintakykyinen. Nukan kanssa on reissattu paljon ja se on aina ollut mutkaton reissukaveri. Nuka on ihmisystävällinen ja avoin, ennen kaikkea emäntänsä koira. Toisten koirien kanssa Nuka on tullut toimeen hyvin, tosin vanhemmalla iällä ei juuri muista uroksista pidä. Harrastuksissa Nuka on ollut helppo motivoida kehuilla ja ruokapalkalla, lelupalkka on toiminut vaihtelevasti. Nuka ei muuten ole äänekäs koira, mutta kisakentillä ja treeneissä ääntä kyllä riittää. Riistaviettiä ei juurikaan ole. Nuka on äänivarma niin arjessa kuin harrastuksissakin. 

Kuva Laura Raudaskoski

Poropaimennusta on kokeiltu ja emännälle se oli yksi ikimuistoisimmista kokemuksista – hyvin toimi! Pääasiallinen harrastus on ollut agility, jossa Nuka valioitui vuonna 2011. Agilitystä eläköityneen Nukan harrastuksena on tällä hetkellä rallytoko, josta plakkarissa on RTK1. Nuka on suorittanut myös BH-kokeen ja nuorempana sen kanssa on treenattu myös etsintää. Ikäisekseen Nuka on erittäin hyväkuntoinen, virkeä ja aktiivinen koira.

 

Pennuista odotan vanhempiensa tapaan mukavan luonteisia, terverakenteisia ja

hyvin liikkuvia, aktiivisia ja toimeliaita koiria. Pennut myydään kotikoiriksi, mutta pennuissa toivon olevan vanhempiensa tavoin potentiaalia harrastuksiin. Toivon pennuille aktiivisia koteja, joissa ollaan valmiita koiran peruskoulutukseen ja mielellään kiinnostusta myös koiran kanssa harrastamiseen. Mitään suuren luokan näyttelytähtiä en pennuista odota.

Yhdistelmä Koiranetissä. Yhdistelmän sukusiitosprosentti neljän polven mukaan on 0,00 %, kahdeksannessa polvessa 2,82 %. Sukukatokerroin kuudennen polven mukaan 0,91. Yhdistelmä ei ole Lappalaiskoirat ry:n hyväksymä, sillä yhdistelmässä on jalostustoimikunnan mukaan hieman rodun keskiarvoa korkeampi riski kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta. Vanhempien perusteella pennut eivät tule sairastumaan ja ovat polveutumisen perusteella terveitä prcd-PRA silmäsairauden ja Pompen-taudin osalta. Degenaratiivisen Myelopatian osalta pennut ovat korkeintaan kantajia (emä terve, isä kantaja).

 

MyDogDna- profiilit

Elettiinköhän vuotta 2012 vai 2013 - ei voi muistaa - kun Genoscoper päätti tuoda markkinoille MyDogDna-passit koirille. HurLum oli mukana pilottiryhmässä, ja tytöillä on siis ollut nuo passit jo jokusen vuoden. Päivitystä niihin odotetaan koirien metabolomiikka -tutkimukseen osallistumisen myötä jossain vaiheessa. Lisäksi HurLum ja Kaiku (Naavisemon Valonsoturi) ovat mukana tekemässä tiedettä DogEnvi- tutkimuksessa.

Julkiset MyDogDna- profiilit voinee halutessaan käydä kurkkaamassa:

Lumo
Hurma

Pentuhaaveita keväälle 2017

Pentuja suunnitteilla Naavisemon Valonkantajalle keväälle 2017..
 
Hurmalle odotetaan juoksua helmikuun 2017 aikana. Sulho on kosittu ja luvattu. Odotan vielä Lappalaiskoirat ry jalostustoimikunnan vastausta yhdistelmän osalta sekä uroksen silmätarkastuksen päivittämistä, ennen kuin paljastan yhdistelmän. Toiveissa kuitenkin mukavaluonteisia, säpäköitä ja puuhakkaita pentuja aktiivisiin kotiin.