28.6.2012

Iltalenkkifiiliksiä

Reippaasti sujuu vielä useamman kilometrin lenkit. No vauhti ei ehkä päätä huimaa, mutta liikettä löytyy. Välillä pidettiin kuvaustauko. Selkä on levinnyt ja pyöreyttä löytyy...
 


Lumon masussa kohoaa ja kypsyy...

...pienet pentupullat. Kuudes tiineysviikko menossa. Kuvien ottohetkellä vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta 38. 

Ja kuten kuvista saattaa havaita, pientä paisumista on havaittavissa. Ruoka maistuu hyvin, kokoisekseen Lumo on vielä sangen ketterä (todisti tämän tiistaina raunioilla), hakutreeneissä alueen koko laajenee Lumon toimesta ja liikunta on vielä varsin rytmikästä, lenkkeillä jaksaa hyvin ja  sopivien hajujen tulviessa kirsuun reagoi kyllä Lumomaiseen tapaan, mutta luopuu hajuista nopeammin, kotona laiska ja seesteinen,.. Hyvänä esimerkkinä lienee rusakon näkölähtö (tosin Lumo hihnassa), josta luovuttiin hyvin nopeasti ja todettiin, että herkku emännän taskusta tulee vähemmällä vaivalla. Eihän sitä nyt kauheesti jaksas enää hötkyillä. Ystäväni mielestä Lumolla on sellainen seesteisen onnellinen ilme. Tiine mikä tiine.

Onhan se jo melkoinen kupu...
Leviäähän se jo melkoisesti...

Vatsalinja ei liene enää kovinkaan nouseva, tukeva takajalkojen haara-asento pitänee pystyssä (ja on muuten vaikea seisottaa koiraa ja ottaa siitä samalla kuvaa...)

Reilu kolmisen viikkoa vielä, niin ollaan viisaampia sen suhteen montako sieltä sitten tuli ja millaisella sukupuolijakaumalla.




19.6.2012

Jännitys jatkuu...

... sillä Lumo on tukevasti tiine! 

Viidennen viikon sivuprofiili...
"Anteeksi, mutta siis kuvaaksä mun mahaa?!
Aamusella ajeltiin Lumon kanssa tiineysultraan Munkkivuoren Käpälämäkeen. Eläinlääkärimme Tanja säästeli Lumon masukarvat, joten ihan koko totuutta ei saatu selvyyteen. Tosin ultraääni on menetelmä tiineyden toteamisen, ei niinkään menetelmä pentumäärän selvittämiseen. Ei tarvinnut laittaa kuin ultra kiinni masuun, niin Tanja totesi Lumon olevan tiine. Ainakin neljän pienen lappalaisen alun pienet sydämet siellä hyvin sykki.

Eläinlääkäri totesi omien arvioidensa menevän yleensä alakanttiin, joten veikkaus on neljästä seitsemään, kahdeksaan pentua.. Aika näyttää monta sieltä sitten tulee. Olo on huojentunut, ensimmäinen jännitysetappi selätetty. Jännitys kuitenkin jatku seuraavat neljä ja puoli viikkoa. Heinäkuun 22. päivän tietämillä on h-hetki. Toivon maailmaan hyvän jakauman pieniä Lumoja ja Leevejä. 

Kerjuu...
"Anna jo!"
Tässä vaiheessa saanen jo esittää suurimmat kiitokset Leevin emännälle Ainolle ja Leevin toiselle omistajlle Kajaskiven kennelin Nooralle, että mahdollistitte tämän yhdistelmän alulle saattamisen. Lisäksi suuret kiitokset Piiparipojan Hennille ja Villi-Joikhun Anskulle tuesta ja neuvoista. Yhteinen kiitos teille kokeneemmille konkareille kärsivällisyydestä. Neuvoja ja tukea tulen varmasti vielä tarvitsemaan.

Eilen Mellu nappasi muutaman kuvan odottavasta äidistä. Eilen oli ensimmäisestä astutuksesta 29 vrk, toisesta 27 vrk. Jäljellä tänään 33 vrk.(Ehkä ne kuvat olis pitäny ottaa selästä ja ylhäältä päin...)



  

18.6.2012

Jännitys tiivistyy...

... ja huomenna se ehkä helpottaa, ts. muuttaa vain muotoaan eli jännittää vieläkin enemmän tai sitten jännittävä odotus muuttuu pettymykseksi. Mutta sellaista elämä on.

Odottavan aika on pitkä - Lumo kysyy, mitä me odotetaan...

Lumo söi tosiaan viikko sitten sunnuntaihin asti, ja vielä silloin sunnuntaina, ahnaasti, ja siihen se ahneus sitten loppuikin.. Viime viikko meni enemmän tai vähemmän kuppiin syleskellessä. Lenkillä söi heinää. Yritin miettiä ja kokeilin, että mikä neidille maistuisi. Murren lihaluu mix nyt ei ainakaan, keitetty broilerin jauheliha maistui, Hau Hau kalkkunariisi makkara maistui, kasvispuuro ei maistunut, broilerin rangat maistui, broilerin koivet maistui vaihtelevasti.. Lenkillä maistui namit, myös nappulat.. Loppuviikosta ruokahalu parani jonkun verran, tänään taas raaka poronliha kasvispuuro ja ab-jogurttilisuikkeineen koki hyljeksyntään. Desin verran imuroi nappuloita eteisen matolta. Keitetyn naudan paistin lihaliemi maittoi. On se vaikeaa.


Sadepäivän köllöttelyä parveekken sohvalla

Viime tiistaina mittasin huvikseni Lumon vyötärön, 50 cm. Tänään mittasin uudelleen, 52,5 cm. Oikein harmittaa, etten mitannut vyötäröä heti astutuksen jälkeen.. Noh, huomenna luottoeläinlääkärimme Tanja Eläinlääkäriaseman Käpälämäessä saa suuren kunnian ajella Lumon  masukarvat ja ultrata.. Ensi yö voi mennä pyöriessä, niin meni vähän viime yökin.


Neliviikkois massu - viidettä viedään
On ne nisät vähän turvoksissa... Ja punoittavat..

Sunnuntai chillailija nautiskelee


10.6.2012

Vaikuttaisi siltä, että...

... pullat saattaisi tosiaan olla kohoamassa.

Tänään tuli kolme viikkoa täyteen ensimmäisestä astutuksesta ja huomenna vierähtää neljäs viikko käyntiin. Ultraan on aikaa reilu viikko. Kotona laiskotuttaa, rapsuttaa pitää, ruoka maistuu ehkä liiankin hyvin, lenkkeillä jaksetaan (tosin siellä ei liiemmin hötkyillä), treeneissä mennään normaaliin tahtiin (tosin emäntä on suunnitellut vähän kevyempiä treenejä)..

Treenikaverit ovat kommentoineet Lumon paisuneen viikon sisällä, vyötärö on kadonnut, alamasu on pinkeä, nisät turvonneet.. Naapurin setäkin rapsutteli tänään Lumoa ja pohti ääneen "onpas tää tuhdissa kunnossa, kuinka sä olet tän tälleen lihottanut?" Ehhh... Onneksi pystyin kuittaamaan tän mun "ruokintavirheen" astutuksella. Ihmettelen siis tovin, mikäli uunissa ei tosiaan ole pullat kohoamassa!



Kolmeviikkoismassu
Piukeapulla jaksaa pienestä masustaan huolimatta lenkkeillä, treenata, kiipeillä penkeille/ kiville jne.
Frida-snautserin kera tänään iltalenkillä lammenrannalla auringonlaskussa





3.6.2012

Ahneemmaksi on ainakin käynyt...

Ensimmäisestä astutuksesta on huomenna kulunut kaksi viikkoa. Tiistaina toisesta astutuksesta tulee kuluneeksi samaiset kaksi viikkoa. Ultraan on aikaa kaksi viikkoa. Ja Lumo on käynyt ahneemmaksi kahdessa viikossa. 

Jännityksessä eletään vielä siis toiset kaksi viikkoa. Ultran jälkeen niellään joko pettymyksen kyyneleet tai aletaan siivoamaan vierashuonetta ja rakentelemaan pentulaatikkoa. Palaan asiaan.