Kasvatus ja kasvatustyöni tavoitteet

Naavisemon kennelnimen takana...

...on vuonna 1982 syntynyt koiraharrastaja. Ensimmäisen kosketukseni koiriin sain jo äidinmaidossa. Syntyessäni meillä oli paljolti ruotsinlapinkoiraa muistuttava parivuotias Rolle. Rolle ei kuitenkaan kaupunkielämään sopetunut, joten Rolle muutti isovanhempieni luoksi maalle. Lapsuuteni kesät vietin usein maalla isovanhempieni luona ja Rollen kanssa puuhaten. Lapsena ulkoilutin ahkeraan myös naapuruston koiria. Joukkoon mahtui niin norjanharmaatapystykorvaa kuin kultaistanoutajaa. 

Ensimmäisen oman koirani sain 10 vanhana. Lappalaissekoitus Alma opetti minulle paljon. Mitään virallista Alman kanssa ei ikinä harrastettu. Alma oli luonteeltaan sosiaalinen, topakka, suhteellisen terävä ja nuorempana hyvinkin riistaviettinen, ei todellakaan mikään lapsen koira. Toisaalta Alma oli monessa mukana ja tottui myös monenlaiseen. Alma muutti kanssani lapsuuden kodista ensin tyttökommuuniin ja lopulta nykyisen siippani kanssa yhteiseen kotiin. Saimme yhteistä aikaa reilu 16 vuotta. Alman kanssa kasvoin lapsesta nuoreksi aikuiseksi.

Paimensukuinen suomenlapinkoira narttu Lumo muutti meille kesäkuussa 2008, seitsemän viikon ikäisenä. Siitä lähti tie syvemmälle koiraharrastamisen saloihin. Lumon kanssa harrastettiin tavoitteellisesti pelastuskoiralajeja, hakua ja raunioita, ja tavoitteita myös saavutettiin. Lumo toimi 2013 - 2017 Espoon Pelastuskoirien hälytysryhmässä hälytyskoirana. Tottista Lumon kanssa treenattiin säännöllisen epäsäännöllisesti, sekä pk-puolella, että tokokoulutuksissakin lisäoppia imemässä. Testattiin yhdessä myös rallytokoa ja näyttelyissäkin käytiin satunnaisesti. Lumosta jouduin luopumaan maaliskuun 2023 alussa, Lumon ollessa liki 15 vuoden ikäinen.

Laumaamme kuuluvat tällä hetkellä Lumon tytär Hurma, Naavisemon ensimmäisestä pentueesta (s. 2012), Hurman tytär Rieha, Naavisemon toisesta pentueesta (s. 2017) ja Riehan tytär Virne (s. 2021). Hurma ja Rieha ovat jatkaneet jossain määrin Lumon tassunjälkiä harrastusrintamalla. Hurma suoritti neljän vuoden ikään mennessä hyväksytysti  Pelastuskoiraliiton raunio soveltuvuus- ja peruskokeen sekä haku loppukokeen molemmat koeosuudet. Riehan kanssa on treenattu pennusta pelastuskoirapuolelle ja opeteltu agilityn alkeitakin. Tämän hetkisestä elämäntilanteesta johtuen tavoitteellisempi harrastaminen on jäänyt. Virne puolestaan on mun "terapiaeläin" ja elelee aktiivisen kotikoiran elämää. Toisinaan Virnen kanssa on tehty mm. taajamaetsintää, josta Virne avoimena, sosiaalisena ja aktiivisena koirana pitää kovin.

Kaksijalkaisia perheeseemme kuuluu minun lisäksi aviopuolisoni, "keponi", Mikko sekä vuonna 2016 ja 2018 syntyneet ihmislapset. Mikko on korvaamaton apu kaikessa nikkaroinnissa mm. pentulaatikon rakentamisessa sekä tilojen suojaamisessa pentuystävällisemmiksi jne. Mikon omat intressit ovat kuitenkin pääosin kaikessa sellaisessa missä on moottori. Toisinaan koko perhe kulkee mukana matkassa treeneissä, näyttelyissä ja muissa koirapuuhissa. Asumme Vantaalla, Seutulan maalaismaisemissa.

Olen toiminut haku- ja rauniokouluttajana Espoon seudun pelastusalanyhdistyksen pelastuskoiraosastossa vuodesta 2010. Olen suorittanut Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin syksyllä 2010, SPKL:n luonnetestin koetoimitsijakurssin keväällä 2012 ja SPeKL Pelastuskoirakouluttajakurssin syksyllä 2013. Olen toiminut useamman vuoden Lappalaiskoirat ry Pääkaupunkiseudun alaosaton yhteyshenkilönä ja ollut osaltani vastaamassa vuotuisen alaosastomme luonnetestin järjestymisestä. Naavisemon kennelnimi minulle myönnettiin keväällä 2012.

Tämän hetkisestä elämäntilanteesta johtuen varsinainen aktiivinen ja tavoitteellinen koiraharrastaminen on enemmälti omien koulutustaitojen ylläpitämistä ja hiomista sekä vanhempien koirien osaamisen ylläpitämistä ja nuorempien taidon lisäämistä. Ehkä näiden "ruuhkavuosien" väistyttyä pääsen taas tavoitteellisemmin harrastamaan omien koirieni kanssa.

Kasvatustyöni tavoitteet

Kasvatustyöni perusajatus on fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan terve koira, joka soveltuu harrastuksiin ja on arjessakin sopeutuvainen, mutkaton monitoimikoira. Terve fyysinen olemus ja rakenne on liikkumisen ja kestävyyden perusedellytys, hyvä luonne taas tae koiran kanssa elämisestä nauttimisesta. Ajatus lapinkoiran alkuperäisestä käyttötarkoituksesta pysyy kasvatustyössäni mukana, vaikkei etelässä poroja paimentavaa koiraa tarvitakaan. Tavoitteenani on säilyttää lapinkoirassa alkuperäistä työkoiraominaisuutta paimenena.



Ihannekoirani on luonteeltaan ihmisiä kohtaan avoin ja ystävällinen, hyvä hermoinen, sillä on hyvä toimintakyky, sopivasti taistelutahtoa, kohtuullinen puolutushalu, pieni tai korkeintaan kohtuullinen terävyys ja temperamentiltaan vilkas. Arvostan koirassa itsenäisyyttä sen työskennellessä, mutta myös kontaktihakuisuutta ja laumaviettiä. 

Koira on kuitenkin vanhempiensa geenien yhteensattuma. Vaikka minulla on tavoitteeni koiran luonteen suhteen, sen peritymistä on usein mahdoton ennustaa vanhempiensa ja sukujen luonteista huolimatta.  Hyvin rakennettu suhde pennusta alkaen, kärsivällinen suhtautuminen, koiran hyväksyminen sellaisena kun koira on ja mahdollisten heikkouksien hyväksyminen ja vahvuuksiin keskittyminen edesauttaa molemminpuolista tyytyväisyyttä yhteiseloon ja tekemiseen. Koiran luonteen suhteen pätee sama kuin ihmisten: toista et voi muuttaa mutta omaa asennettasi ja suhtautumistasi kyllä.

Ulkomuodossa pyrin terverakenteisiin, hyvin liikkuviin koiriin, joilla on liioittelematon turkki ja jotka ovat tunnistettavissa rotunsa edustajiksi.

Jalostukseen käyttämäni koirat ovat kattavasti terveystutkittuja ja mielellään luonnetestattuja ja/tai MH luonnekuvattuja. Mahdollisuuksien mukaan koirien paimennustaipumustakin on testattu joko poroilla tai lampailla. Pyrin selvittämään tarkkaan jalostuksessa käyttämieni koirien sukutaustat terveysriskien osalta. Valitettavasti suvultaan täysin terveitä linjoja tai koiria ei ole olemassa. On vain terveitä yksilöitä. Jalostustyö on aina kompromisseja, sillä täydellisiä koiria ei ole olemassa. Jokaisessa yhdistelmässä on terveysriskejä, niiltä on mahdoton välttyä. Terveysasioista puhun avoimesti.

Pentuja Naavisemoon tulee syntymään harvoin ja tarkoin pohdituista yhdistelmistä. Jokainen suunnitteilla oleva ja syntyvä pentue on sellainen, josta itse ottaisin pennun. Yhdistelmien vanhempien toivon tasapainottavan toisiaan niin luonteen kuin terveydenkin osalta.

Pennut kasvavat kodissamme normaalin arjen keskellä, kodin ääniin, käsittelyyn ja ihmisiin tottuen. Pyrin tarjoamaan pennuille monipuolisesti virikkeitä, ulkoilua, kokemuksia autoilusta, ehdollistamaan naksuttimeen jne.   


Naavisemon kasvatit

Kasvateilleni toivon yhteistyökykyisiä, aktiivisia ja mielellään myös harrastavia koteja. Koteja joissa on kykyä ja halua koiran peruskoulutukseen, riittävään liikuntaan ja yhdessä tekemiseen, koiran hyvää perushoitoa unohtamatta. Kodin, joissa koira otetaan mukaan osaksi elämää ja koiralle annetaan koiran arvoinen elämä. 

En myy kasvattejani pihan koristeeksi, tarhakoiriksi tai suuren koiralauman jatkoksi.  En myy pentua pelkän puhelinkeskustelun tai sähköpostin perusteella. Haluan tavata mahdolliset kasvatinomistajat henkilökohtaisesti. Koiran hankinnan ei tule tapahtua hetken mielijohteesta vaan sen tulee olla tarkkaan harkittua. Parhaimmillaan koira tarjoaa sinulle vuosien pyytettömän ystävyyden ja kumppanuuden.







Valitsen jokaiselle pennunostajalle ensisijaisesti luonteensa puolesta sopivimman pennun. Apuna käytän tarvittaessa ulkopuolista pentutestausta. En myy pentuja värin perusteella. En pysty antamaan takeita siitä millainen aikuinen koira pennusta kasvaa. Pennunostajana sinulla on luovutuksen jälkeen vastuu pennun tapakasvatuksesta, koulutuksesta ja minkälaiseksi suhteenne pennun kanssa kehittyy. Lupaan kyllä kasvattajan tuen 24/7. 

Olen kiinnostunut kasvattieni elämästä luovutuksen jälkeen, ja toivon, että kasvattieni omistajat hyväksyvät tämän. Päivittäin eikä edes kuukausittain tarvitse kuulumisia vaihtaa, mutta kuulen mielelläni kasvattieni voinnista, elämästä, harrastuksista ja mahdollisuuksien mukaan tapaan kasvattejani aina mahdollisuuksien mukaan. Pyrin myös järjestämään pentuetapaamisia, harrastuslajeihin ja mm. lammaspaimennukseen tutustumista, kannustamaan kasvattejani terveystarkastuksiin, luonnetestiin,  virallisiin näyttelyihin, Paimensukuisen lapinkoiranseuran Katselmukseen, jne. Toivon, että kasvattini terveystutkitaan silmien, lonkkien, kyynärien, olkanivelten ja polvien osalta noin kaksi vuotiaina.






" Auringon puoleisen maan ja hyvän haltija, joka hallitsee auringonpuoleisia rinteitä ja laaksoja, sekä valon aikaa vuodesta, 21.3.-23.9. että lämpimän voimia. Suojelee hyviä henkiä, kesyjä poroja sekä päiväperhosia ja kukkakärpäsiä, jotka pölyttävät esimerkiksi hillan (Rubus chamaemorum) kukat."

Tilaa: Blogitekstit (Atom)